Työlounaalla puhuttiin tänään segregaatiosta liittyen Helsingin kaupungin vuokra-asuntoyhtiön eli HEKAn pyrkimykseen määritellä vuokransa suhteutettuna alueelliseen markkinavuokraan, hekalaisittain ilmaistuna asuntojen käyttöarvoon perustuen.

Asiaa perustellaan muun muassa tasapuolisuudessa eli että kalliimmalla alueella ARA-vuokralaisten pitäisi maksaa enemmän vuokraa, koska alue on kalliimpi ja muutkin asukkaat maksavat asumisestaan enemmän.

Voihan se olla, että tasapuolisuuden näkökulma täyttyy alueen vapaarahoitteisten asuntojen asukkaiden näkökulmasta katsottuna, mutta ei se kyllä täyty ARA-asukkaan näkökulmasta.

Pienituloisella olisi yhä pienempi mahdollisuus päästä asumaan halutuimmille alueille, jotka yleensä ihan syystä ovat halutumpia viihtyisyytensä tai palveluidensa takia.

HEKAn ratkaisu merkitsisi sitä, että kalliilla alueilla vuokrat nousevat lähemmäs markkinahintaa, jolloin sinne valikoituu asumaan ihmisiä, joilla on varaa asua kalliimmin. Ja tietysti vähemmän kysytyillä alueilla vuokra olisi vastaavasti halvempi, jolloin sinne hakeutuisi yhä enemmän pienituloisia ihmisiä. Ratkaisu todennäköisesti vahvistaisi alueiden eriarvoistumiskehitystä merkittävästi.

Olen itse lähtöisin köyhistä oloista. Tiedän, mikä merkitys on sillä, että yhteiskunta tukee yksilön ponnistamista eteenpäin vaatimattomistakin lähtökohdista. Liitän HEKAn ratkaisun tuontyyppisiin tukitoimiin sikäli, että mahdollisuus asua ns. paremmalla alueella luo yksilölle uskoa siihen, että moni muukin asia on mahdollista syntyperästä huolimatta.

50 000 asunnon omistajalla on merkittävä linjanvetäjän rooli tällaisissa asioissa. Toivottavasti HEKA miettii ratkaisuaan uudemman kerran, sillä yhtiön toiminnalla on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset.

Asiasta on kuulemma tekeillä Helsingissä myös valtuustoaloite eli keskustelu jatkuu. Hyvä niin.

 

 

 

 

 

Päivi Karvinen