Kävin Porvoossa kuuntelemassa kuinka Rasmus eli Lauri Ylönen esitteli yhtiönsä Alvardagin uusinta kohdetta Toukovuoressa. Sujuvaa myyntipuhetta laadusta ja ympäristöystävällisyydestä. Hiilijalanjälkeä syntyy vähän, kun tehdään puusta.

Tuo kaikki alkaa olla jo melko tuttua minulle, joka seuraan puurakentamisen sarkaa säännöllisesti. Uudempaa ajattelua sen sijaa myyntipuheena oli yhteisöllisyys.

Mielenkiintoista, että Ylönen nosti yhteisöllisyyden niin voimakkaasti esiin ja on pyrkinyt tuomaan suunnittelemissaan kohteissa esiin nimenomaan ratkaisuja, joilla sitä voitaisiin edistää. Selvästikin tuo teema on nousussa, kun se on otettu ihan markkinointielementiksi. Ylösen mukaan sille on ihan oikeasti kysyntää nuorten aikuisten keskuudessa.

En halua olla kyyninen, vaan uskon, että Ylönen on vilpitön haikaillessaan lapsuutensa ja nuoruutensa asuinpaikan tapaista asuinyhteisöä, jossa naapurit ovat tekemisissä keskenään ja lapsilla on hyvä olla. Kahden kesken jutellessa hän korosti, että koskee yhteisöllisyyden hyödyt myös muita kuin lapsiperheitä.

No niin koskee, komppasin ja kiittelin, että hän puhuu tuon tärkeän asian puolesta. Eihän se uusi asia ole, eikä suunnitteluratkaisujen mahdollisuudet edistää yhteisöllisyyttä, mutta uusi asia on, että sitä korostetaan noin voimakkaasti markkinoinnissa.

Se on pelkästään hyvä asia, sillä olen samaa mieltä Alvardagilaisten kanssa, että jotain olennaista olemme hukanneet, kun olemme liikaa tuijottaneet napoihimme yksilöllisyyttä korostaen ja että nyt on aika palauttaa yhteisö oikeaan arvoonsa.

Sovin Ylösen kanssa haastattelusta Vuokralaiset ry:n Asuntomme-lehteen. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että käytämme häntä yhteisöllisyyden puolestapuhujana.

Vuokralaiset ry on nostamassa sekin järjestönä asiaa voimakkaammin esiin, jotta sen hyödyt asumiselle löydettäisiin jälleen edistämään kaikkien asumisviihtyisyyttä.

 

 

 

 

 

Päivi Karvinen