Tilaa RSS-feed

Hintapsykologiaa

Olemme myymässä taloamme Sipoossa. Kilpailutimme välittäjät ja päädyimme Remaxiin, jonka myyjä tuntui riittävän nälkäiseltä etsimään talollemme oikeaa ostajaa meille sopivaan hintaan.

Emme tietenkään valinneet välittäjää, joka perusteli useamman kymppitonnin alhaisempaa hintapyyntöehdotusta sillä, että hän ei pidä epäonnistumisesta. Toisaalta totesin, että tuolta henkilöltä taidan sitten ostaa uuden asunnon, mikäli päädyn jatkamaan asumista Nikkilässä.

Isoille omakotitaloille on harmillista kyllä nyt vähän heikot markkinat. Pankit ovat kiristäneet lainahanojaan ja kuulemma myös siten, että lainaa ei myönnetä ennen kuin toinen asunto on myyty. Vältetään kahden asunnon loukkuongelmaa. Järkevää toki.

Juuri uutisoitiin myös se, että ensiasunnon ostajia on entistä vähemmän liikkeellä ja sekin vaikuttaa asuntokauppakierrossa myös isoihin perheasuntoihin. Nuorten asenteet asunnon omistamiseen ovat kuulemma murroksessa. Ei toki huono asia sinällään sekään.

Sipoossa toteutuneiden omakotitalojen kauppojen myyntiajat ovat tilastojen valossa parista kuukaudesta vuoteen. Onneksi meillä ei ole kiire saada rahoja talosta.

Yli 400 000 euroa maksaneet talot pitää kuulemma ja myös omien nettisurffailujemme perustella olla jopa ylellisiä. Meidän talo ei sitä ole, jos ei maisemaa lasketa ylellisyyselementiksi. Siisti perustalo, jos tulkitsin välittäjää oikein.

Samoin välittäjä arveli talomme arvon muodostuvan isosta, hehtaarin tontista, luonnon rauhasta silti suht lähellä palveluita ja energiantehokkuudesta. Totta kai hintaan vaikuttaa myös sijainti lähellä koko maan sydäntä Helsinkiä.

Kuulimme välittäjältä, että vuonna 2012 olisi talosta saatu paljon enemmän. Hinnanmuodostuksessa vaikuttaa siis melkoisesti jo neljä vuotta jatkunut maan talouden alamäki.

Totta kai tuo tieto harmittaa, mutta lohdutan itseäni, että myydessäni edellisen asuntoni 90-luvun lopulla nettosin positiivisen suhdannetilanteen takia asuntokaupoistani ihan mukavasti. Aina ei voi voittaa.

Ja toisaalta, jos talomme sijaitsisi jossain kauempana maakunnissa, voisimme olla tyytyväisiä, jos saisimme edes pääomasijoituksemme verran talosta. Nyt saamme edes jonkin verran hintaa sille, miten paljon olemme raataneet asuinpaikkamme eteen. Nuo kukkajutut ovat minun osuuteni raatamisesta.

Hyvä talo ja hyvä paikka asua olisi nyt tarjolla jollekin, joka arvostaa jo mainittua rauhaa ja mahdollisuutta myös monella tavalla ekologiseen asumiseen. Tarvitaan vain yksi samanhenkinen. Uskon sen löytyvän juuri silloin, kun sen aika on.

 

 

 

Päivi Karvinen