Tilaa RSS-feed

Aggressio oikeassa paikassa tekee hyvää

Tiedäthän tilanteen, kun hankit itsellesi vaikkapa uuden merkkisen auton, alat nähdä niitä joka paikassa. Minä sain samanlaisen kokemuksen kuullessani terapeutilta, että tunnen syyllisyyttä monista asioista ihan turhaan.

Terapiassa käymistä ei muuten kannata häpeillä, päinvastoin. Se kertoo, että ihminen ei halua jämähtää vanhaan, vaan hakee tietä eteenpäin. Samalla tavalla yritykset käyttävät konsulttipalveluita muun muassa nähdäkseen, miksi vanha tyyli ei enää pelitä uuden tuloksen tavoittelussa.

Vaikka tavallaan olin tuon syyllisyysasian itse jo tiedostanut, niin ulkopuolisen havainnoijan sanomana tuo asia rävähti silmilleni ja aloin nähdä tilanteita, joissa todellakin itse omalla käytökselläni aiheutin itselleni ylimääräistä taakkaa.

Yllättävintä on ollut tajuta se, kuinka alitajuisesti jotkin asiat tapahtuvat. Minäkin olen aina pitänyt itseäni vahvana naisena, enkä todellakaan ole antanut kenenkään hyppiä silmilleni. Silti tuo syyllistymisen kiero peikko on päässyt ujuttautumaan minuun kuin toiseksi luonnoksi ja pilaamaan elämääni monella tavalla.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä aloin heti katkaista noita käytöshäiriöitä ja voit uskoa, että olo on ollut kuin uudestisyntyneellä.

Mutta se vaatii sen, että täytyy päästää välillä myös suuttumus pintaan. Se ei ole minulle tyypillistä. Olen aina ajatellut, että on jotenkin lapsellista päästää suuttumus esiin. Aikuinen ihminen käsittelee asioita mielestäni rationaalisen järkevästi.

Mutta suuttumus ja aggressio oikeassa paikassa ovat kuulemma puolustautumista tunnetasolla – aikuismainen asian selvittely puolestaan puolustautumista rationaalisen käyttäytymisen tasolla. Molempia tarvitaan. Mielenkiintoinen ja ihan loogiselta tuntuva ajatus.

Ulkopuolisen havainnoijan apuun turvautuminen on kyllä erinomainen keino saada uusi näkökulma oman mielen oravanpyörään. Jos ei se anna, niin ei otakaan, mutta parhaimmillaan sen avulla voi pitää yllä elämäniloa, eikä se ole lainkaan pieni asia.

Päivi Karvinen

p.s. Tuo kuva on acryylimaaleilla toteuteuttamani mielenmaisema eräänä keväisenä päivänä. Maalaaminen on erinomaista terapiaa sekin. Ja jos ajattelet nyt, että et osaa maalata, niin älä välitä, en minäkään, mutta on hitsin terapeuttista pursotella maalia alustalle ja katsoa, minkälaisia väriyhdistelmiä syntyy. Tarvikkeita olen ostanut muun muassa Clas Ohlsonilta.