Tilaa RSS-feed

Ahneella on paskainen loppu

Äiti opetti pienenä, että ahneella on paskainen loppu. Vaikka välillä on tuntunut siltä, että ahneus on kietonut tämän yhteiskunnan tiukkaan otteeseensa ja kohtuuden arvo kuopattu syvälle multiin, niin eilinen A-studio herätti toivon. Ben Zyskowicz teki valtiomiesmäisen teon ja nosti kohtuuteen nojautuvan suomalaisen yhteiskunnan esiin hienolla tavalla. Kiitos siitä hänelle!

Vertaamalla kohtuuttomia kannustepalkkioita toisilleen myöntäviä yritysjohtajia insestiseen toimintaan, hän antoi hienon kielikuvan toiminnan moraalittomasta luonteesta.

Sen sijaan oli melko karmeaa kuunnella sijoituspalveluyritys Alexander Groupin hallituksen puheenjohtaja Erkki Helaniemi puhetta. Kuinka kaukana tavallisista suomalaisista voi yritysjohtaja olla, kun väittää kirkkain silmin, että kannustejärjestelmä on aivan välttämätön ja oikea tapa kannustaa tavallista palkansaajaa rikastumaan.

Tavallinen palkansaajahan ei hyödy noista johdon kannustepalkkioista mitenkään, senhän on karmealla tavalla saanut viimeksi tuta Finnairin henkilöstö.

Höpö höpö, sanoi Ben oppipojalleen Erkille ja teki sen sellaisella arvovallalla, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, kumpi väittelyssä oli oikeassa. Sanaton viestintä kertoi jälleen paljon. Helaniemi kiemurteli penkissään ja sortui myös henkilökohtaiseen syyttelyyn. Kertoi hyvin siitä, kuinka hänen kantansa ei ollut riittävän kestävä.

Zyskowicz totesi, ettei ole palkkioita tai rikastumista vastaan, vaan että niiden pitää perustua oikeaan työntekoon ja riskinottoon, eikä onnenkantamoisiin. Olen tästä täysin samaa mieltä.

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kohtuuden arvoilla pitkäjänteisesti. Ei pidä antaa ahneuden yksisilmäisyyden romuttaa pikavauhtia tätä hienoa yhteiskuntaa. Paskainen loppu siitä vaan tulisi tavalla tai toisella.

Onhan meillä jo yksi sisällissota takana ja vaikkei niin rajuksi touhu menisikään, niin ei yhtään houkuttele yhteiskunta, jossa eriarvoistuminen on niin pitkällä, että ihmisten pitää rakentaa valvottuja suojamuureja kotiensa ympärille, eikä lapsia uskalla päästää kulkemaan koulumatkojaan yksin.

Päivi Karvinen