Ajankohtainen asumisoikeusasuminen

Olen kirjoittamassa asumisoikeusjärjestelmän historiikkia. Se julkaistaan lokakuun alussa Finlandia-talolla järjestettävässä 25v-juhlaseminaarissa. Tänä syksynä tulee kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisen talon valmistumisesta.

Haastateltuani lähes 30 toimijaa, virkamiestä, poliitikkoa ja asukasta olen vakuuttunut siitä, että järjestelmä on tällä hetkellä tarpeellisempi kuin koskaan. Sitä pitäisi vaan päivittää ajan tasalle, jotta sen avulla taattaisiin sekä uusien asuntojen tuotanto että vanhojen asuntojen kilpailukyky.

Lakia ollaan parhaillaan työstämässä uusiksi. Siksi Asumisoikeusyhteisöt ry järjestää tuon seminaarinkin. Aiheesta halutaan saada aikaan kunnon keskustelua. Laki tulee hallituksen esittelyyn joulukuussa ja ulos eduskunnan tuutista keväällä huhtikuun tietämillä.

Haastatteluistani kävi selväksi, että kaivataan kunnon remonttia, ei mitään pientä pintasäätöä, jota lakiin on tehty runsaasti vuosien varrella. Laki kasattiin aikoinaan nopeasti ja on vaatinut lisäviilauksia.

Lain lisäksi on tullut erittäin selväksi, että täysremonttia vaatii myös lainoitusjärjestelmä, jonka turvin asumisoikeusasuntoja rakennutetaan.

Olen tiennyt lainoitusjärjestelmän ongelmista jo aiemman työurani kokemuksen takia, mutta nyt tiedän, että se todettiin asiantuntijoiden lausumana sudeksi jo syntyessään. Lainat lyhentyvät niin takapainotteisesti, että asukkaille koituvat asumisen kustannukset kasvavat kasvamistaan epäedullisten lainaehtojen takia. Ja kasvavat entuudestaan, koska nyt tarvitaan lainaa myös korjaustoimintaan.

Ymmärrän toki, miksi yhtenäislainoihin ihastuttiin laman aikaisen korkotason vallitessa, rakentamisen pysähtyessä ja pankkien ongelmien keskellä. Mutta aika on ollut toinen jo melkein 20 vuotta!

Korjausliike kannattaisi tehdä, sillä asumisoikeusasuminen olisi yhteiskunnalle täydellinen tuote tarjota kohtuuhintaista asumista työssäkäyville ihmisille ja helpottaa samalla yritysten toimintaa erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Lapsiperheille saataisiin tarpeen vaatimaa tilaa kohtuullisilla kustannuksilla juuri silloin, kun tilaa tarvitaan. Uusperheellisyyskin lisääntyy ja siihenkin elämäntilanteeseen aso olisi oivallinen tilantuoja.

Samaisella tuotteella pystyttäisiin helpottamaan myös ikääntyvää Suomea tekemään hyvinvointiloikkaa, kun seniorit voisivat myydä asuntonsa ja saamaan rahaa elämän laatua helpottaviin palveluihin.

Eikä vähäistä ole sekään, että alueilla pystyttäisiin vuokra- ja omistusasumisen väliin sijoittuvan mallin avulla ehkäisemään asuinalueiden eriarvoistumista eli segregaatiota.

Kaikki tämä vain sillä hinnalla, että asumisoikeusjärjestelmään tehtäisiin päivitys niin toimijoiden kuin asukkaiden toivomalla tavalla.

Saadaanko aikaan aitoa vuoropuhelua toimijoiden, asukkaiden ja lainvalmistelijoiden kesken, taipuuko vastahankainen valtiovarainministeriö tiettyihin korjausliikkeisiin, löytyykö poliittista tahtotilaa? Se jää nähtäväksi.

Toivon asumiskustannusten kohtuullisuuden, ihmisten elämänlaadun, yhteiskunnan toimivuuden kannalta että järjestelmään tehdään kunnolliset korjaukset nyt eikä jälleen kerran vaan raapaista vähän.

 

 

 

Päivi Karvinen