Tilaa RSS-feed

ARA-asunnot vaikuttavat vuokratasoon hillitsevästi

Jatkan edellisen blogini teemalla kohtuuhintaisesta ARA-asuntotuotannosta. Aihe jotenkin kutkuttaa nyt näppäinsormiani.

Haluan tuoda esiin, miksi kohtuuhintaista asuntotuotantoa ei kannattaisi kuopata, vaan päinvastoin vaalia näin talouden noususuhdanteessakin. Kaikenlaista asuntotuotantoa tarvitaan paikkaamaan sitä vajetta, mikä on syntynyt viimevuosien talousnotkahduksen aikana.

Vastikään julkaistussa PTT:n ja Aalto-yliopiston tutkimuksessa tuotiin esiin, että valtion tukema asuntotuotanto vaikuttaa vapaarahoitteisiin vuokriin madaltavasti. Tuossa tutkimuksessa asia esitettiin siten, että se on markkinoiden kannalta huono asia.

Sijoittajat eivät pidä matalista vuokrista. Markkinat toimivat kysynnän ja tarjonnan mukaan ja ilman muuta edullisempi ARA-vuokra vaikuttaa keskihintaa madaltavasti.

Mutta asukkaat taitavat pitää. Matalampi vuokra jättää elämiseen (= kulutukseen) enemmän rahaa. Ja asukkaasta tuntuu mielekkäämmältä, että pystyy maksamaan palkallaan vuokran sen sijaan, että joutuu ottamaan vastaan yhteiskunnan tukialmuja. Omanarvontuntokysymys.

Vapaarahoitteinen tuotanto on esimerkiksi Helsingissä kolmanneksen kalliimpaa kuin ARA-tuotanto. Eli verovaroin kustannettavan asumistuen määrä lisääntyy väistämättä, mitä enemmän suositaan vapaarahoitteista tuotantoa, jossa ei rajoiteta vuokran tasoa ja omistajien voitonjakoa.

Nykyään tuntuu kuitenkin olevan vallalla tuottavuusnäkökulma, joka jättää alleen muut yhteiskunnan kannalta tärkeät asiat. Ja nyt seuraa harmistunutta tilitystä, mutta ihan perustellusti.

Suren todella paljon sitä, että entinen työnantajani VVO, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kojamo, on kääntänyt takkiaan asuntotuotannon suhteen. Vielä 90-luvun lopulla sen 40 000 asunnon kannasta 95 % oli ARA-tuotantoa ja loput vapaarahoitteista kantaa. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla täysin päinvastoin ellei ARA-kannasta ole jo kokonaan päästy eroon.

Miksikö minua harmittaa tuo tilanne. No mietipä minkälainen vaikutus tuolla kymmenien tuhansien asuntojen kannalla olisi, jos sitä hallinnoitaisiin yhä kohtuuhintaisen vuokranmäärityksen periaatteella. Eli sillä periaatteella, jota noudatettiin ensimmäiset 30 vuotta ja jonka vuoksi VVO eli Valtakunnallinen Vuokratalo-Osuuskunta perustettiin.

Ilman laajempaa tutkimustakin tietää, että sillä olisi todella merkittävä vaikutus erityisesti pääkaupunkiseudun vuokratasoon.

Ymmärrän toki, että osakeyhtiön tavoitteena on tuottaa omistajilleen lisäarvoa, mutta Kojamon tapauksessa ihmetyttää erityisesti sen omistajien toiminta. Pitämällä huolta asumisen kohtuuhintaisuudesta ammattiliitot olisivat todennäköisesti ajaneet tavallisten palkansaajien etua enemmän kuin muutaman sentin tuntihinnoista tappelemalla. Muutkin olisivat kiittäneet siitä, että iso toimija pitää vuokratason kohtuullisena. Yhteiskunnallinen arvostus olisi ollut taattua.

Mutta mennyt on mennyttä eikä sen perään kannata määräänsä enempää itkeä. Kojamo on kai jo menetetty tapaus kohtuuhintaisen asumisen saralla. Totta kai annan arvon kuitenkin sille, että se firma tuottaa asuntoja. Kaikenlaisia asuntoja tarvitaan helpottamaan kasvukeskusten tilannetta.

Muistelin tuota asiaa lähinnä siksi, että ymmärrettäisiin minkälainen merkitys kohtuuhintaisella ARA-tuotannolla on asuntomarkkinoihin. Sen sijaan, että sitä yritetään ajaa alas, kannattaisi pyrkiä pitämään se elinvoimaisena. Kohtuuhintainen asuntotuotanto takaa jatkuvuuden ja ennakoitavuuden niin yksittäiselle asukkaalle kuin koko yhteiskunnan kehittymiselle. Ikävä kyllä ei ole mitään esimerkkejä siitä, että kohtuuhintaista tuotantoa saataisiin aikaan pelkästään markkinahintaisen tuotannon turvin.

Suhdanteet menevät ja tulevat. Rakentaminen on kuitenkin pitkäjänteistä puuhaa. Kun suhdanteet ovat sillä tolalla, että sijoittajat kääntävät katseensa muualle, tuotanto pysähtyy seinään ja asunnot saattavat muuttua hetkessä vuokrauskäytöstä omistusasunnoiksi. Nykyaikainen yhteiskunta tarvitsee vuokra-asumista kehittyäkseen.

Vapaarahoitteisia vuokra-asuntojahan ei koskaan rakenneta enempää kuin sen verran, että vuokratuotto pysyy tavoiteltuna.

En suinkaan tällä kaikella esiin tuomallani tarkoita, että olisin vapaarahoitteista tuotantoa vastaan. Haluan vaan korostaa sitä, että ARA-tuotanto luo vakautta pitkäjänteisesti ja on tärkeä osa suomalaista asuntomarkkinaa erityisesti asukkaiden näkökulmasta katsottuna. Eikä sitä tuotantoa polkaista käyntiin yhtäkkiä, jos se ajetaan alas lyhytnäköisten tuottotavoitteiden tai muutoin kapea-alaisen ajattelun vuoksi.

 

 

 

 

 

Päivi Karvinen