Tilaa RSS-feed

Asumisen kustannuksiin voidaan vaikuttaa

Haastattelin tänään Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaaraa Asuntosäätiön 70-vuotisjuhlasarjaan. Keskustelimme asuntopolitiikan historiasta ja nykyhetkestä, taustavaikutteista ja tarpeista.

Olin erittäin ilahtunut, kun Hannu nosti esiin saman asian, johon itse olin näin kuntavaalien alla kiinnittänyt huomiota. Erityisesti kokoomuksen pormestariehdokas Juhana Vartiainen on lanseerannut ajatuksen, että kallis asuminen pitää vaan hyväksyä suosituilla alueilla. Asia on tarjoiltu – ja kumma kyllä monella taholla myös pureskelematta nielty – ikään kuin luonnonlakina, jolle vaan ei voi mitään.

Olemme Ruonavaaran kanssa eri mieltä. Hannu osasi tiivistää asian erinomaisesti todeten, että kaikenlaiset eriarvoisuudet ovat ihmisten tekemiä ja ihmiset pystyvät niihin vaikuttamaan.

Hintaan pystyttäisiin vaikuttamaan poliittisin päätöksin muun muassa kaavamääräyksiä keventämällä sekä tonttitarjontaa ja ARA-tuotantoa lisäämällä. Myös vuokrasääntelyn kevyt versio voitaisiin ainakin tutkia.

Kun asiaa katsoo pieni- ja keskituloisten näkökulmasta, asumisen kalleus vaikuttaa niin moneen asiaan, että poliitikkojen ei todellakaan pitäisi suhtautua asumisen kalleuteen edellä mainitulla tavalla vastuuttomasti.

Haastattelin eilen samaiseen artikkelisarjaan tamperelaisia asumisoikeusasunnoissa asuvia lapsiperheellisiä pariskuntia. Heidän viestinsä oli selkeä: lapsiperheet tarvitsevat kohtuuhintaisia ARA-asuntoja, jotta saavat riittävästi tilaa.  Omistusasumisestakin he haaveilevat, mutta totesivat, että heillä ei olisi mitään mahdollisuutta ostaa Tampereelta vastaavalta paikalta omistusasuntoa. Näin puhui siis muun muassa opettaja, kätilö ja tiedottaja eli keskituloiset palkansaajat. Asumisen kalleus vaivaa siis myös muitakin alueita kuin vain pääkaupunkiseutua.

Tänään julkistettiin KOVA ry:n asukastyytyväisyystutkimus. Hälyttävää siinä oli se, että kaikkien vastanneiden osalta asumiskulut vievät yli 40 prosenttia käteen jäävästä tulosta ja 46 prosenttia ilmoitti, että heillä on vaikeuksia kustantaa pakollisia elämisen kuluja. Kyse on siis ARA-asukkaista. En uskalla edes ajatella, millaisessa ahdingossa elävät vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvat pieni- ja keskituloiset. Helsingissä vapaarahoitteiset vuokra-asunnot ovat jopa 80 prosenttia kalliimmat kuin ARA-asunnot. Asumistukikaan ei heitä paljon auta, koska jo opettajan peruspalkalla tuki jää saamatta.

Jokin tässä yhtälössä ei todellakaan enää pelitä.

Päivi Karvinen