Tilaa RSS-feed

Edessä kallis tulevaisuus

Kävin haastattelemassa Kiinteistöliiton asiantuntijaa asumisen kustannuksista. Tiivistettynä heti alkuun kerrottakoon, että heidän ennusteensa on, että asumisen kustannukset kasvavat seuraavan viiden vuoden aikana jopa 27 prosenttia. Eikä siinä vielä ole mukana lainanhoitokuluja.

Kaksi kolmasosaa noista kuluista on sellaisia, joihin asukkaana en voi vaikuttaa mitenkään eli veroja ja maksuja, jotka kehittyvät sen mukaan, miten poliittinen tarve vaatii.

Tänä vuonna tarve vaati esimerkiksi sitä, että valtio määritteli kunnille kiinteistöveron uudet raja-arvot ja se tarkoitti ainakin Sipoossa 50 prosentin korotusta.

Miksikö tarve vaati kiinteistöverojen nostoa. Siksi, että valtionapua kunnille leikattiin ja valtio pakotti kunnat perimään kiinteistöveroja enemmän, jotta nämä voisivat hoitaa velvoitteensa. Kiinteistöveron nosto kun on paljon pienemmän riesan tie poliitikoille kuin tuloveron korotus.

Sama pätee energiaverotukseen, josta käydään nyt kiivasta keskustelua. Kaikenlaiset tällaiset toimet vaikuttavat siihen, että nykyinen hallitus on tosiaan tekemässä uutta ennätystä asumisen kustannusten kohottajana.

Yhteen kolmasosaan asumisen kustannuksista pystyn periaatteessa vaikuttamaan, jos pihistelen sähkön ja vedenkulutuksen kanssa. Vai pystynkö?

Ikävä kyllä mitä enemmän säästän esimerkiksi vettä, sitä suuremmat paineet vesilaitoksella on nostaa hintaa, koska heidän tuottonsa pienenevät. Heidän täytyy saada muiden kulujen kattamisen lisäksi rahaa myös putkistojen, vesi-infran uusimiseen. Ne ovat kuulemma luvattoman huonossa kunnossa.

Sähkön kulutuksessahan on vähän samansuuntaisia ongelmia tosin vähemmän kestävillä perusteilla. Tai ainakin se on siltä näyttänyt muun muassa Fortumin johdon palkkiotouhujen jäljiltä.

Jätekulujen hinnan nousussa on sentään jollain lailla hyväksyttävämpi logiikka. Kaatikselle menevän sekajätteen hinta nousee, jotta määrä vähenisi.

Mielenkiinnolla toki odotan sitä, mitä jätekuluille tapahtuu, kun pääsemme samoihin lukuihin esimerkiksi Saksan kanssa. Kun Suomessa jätteistä päätyy kaatikselle noin puolet sekajätteistä, niin Saksassa vain alle viisi prosenttia.

Kun itse asun omakotitalossa, enkä voi epäillä ketään omistajatahoa välistävedosta, näen selkeästi sen, kuinka homma juontuu melko suoraan poliittisiin päätöksiin. Niihin valintoihin, joita poliitikot tekevät jakaessaan verorahojamme, säätäessään lakeja tai toteuttaessaan omistajapolitiikkaa eri yhtiöissä.

Hyväksyn täysin esimerkiksi kalliimmat asunnon lämmityskustannukset, jos tähtäimessä on kasvihuoneilmiön hillitseminen, mutta en niele sitä, että minun pitää maksaa erilaisina maksuina ja veroina välillisesti kaikenlaisten poliittisten lehmänkauppojen tuloksia.

Meillä kaikilla on täysi syy epäillä poliitikkojen vilpittömyyttä kaikkien näiden kähmintäsotkujen keskellä.

Poliittinen pelaaminen vie pohjaa monelta asialta, mutta tässä tapauksessa ennen kaikkea ilmastonmuutostalkoilta.

Ihmiset eivät halua rajoittaa energian kulutustaan, kun siinä ei nähdä mitään henkilökohtaista hyötyä. Ja kun ihmiset eivätkä yritykset rajoita energian kulutusta, tarvitaan yhä enemmän energiaa ja luonnollisesti tästä saadaan hyvä syy rakentaa muun muassa uusia ydinvoimaloita.

Näin se logiikka toimii, ikävä kyllä, kuten Ahtisaari sanoisi. Minä sanon, että olen valmis mieluummin rajoittamaan kulutusta, koska en halua lisää ydinvoimaloita. Ajatukseni pohjaa vahvasti Eppujen ironiaan: missään muualla kuin Suomessa, ydinvoima ei ole vaaroja vailla.

Edessämme voi olla ihan liian kallishintainen tulevaisuus, jos pienten asioiden oikeudenmukaisuuteen ei kiinnitetä ajoissa huomiota.

Päivi Karvinen