Elämme tarinoiden maailmassa

Olen viime aikoina päässyt perehtymään asumisoikeusasumisen maailmaan oikein urakalla. Hyvä niin. Se on mielenkiintoinen maailma.

Erityisesti olen pohtinut paljon sitä, miksi tuosta hyvästä asumismuodosta on väen väkisin yritetty leimata julkisuudessa pimitetyn tiedon, huijauksen ja taloudellisten välistävetojen tyyssija.

Minun kokemukseni tuosta järjestelmästä on, että se on lailla tiukasti säännelty ja valvottu asumismuoto, jossa asukkaalla on turvattu oikeus asumiseen. Väittäisin jopa että turvatumpi kuin omistusasumisessa.

Se on myös kohtuuhintainen asumismuoto. Siksi asoasunnoissa on erityisesti pääkaupunkiseudulla todella vähäinen vaihtuvuus ja asuntokanta täyskäytössä.

x x x

Sen järjestelmän heikkous on vaan se, että talot rahoitetaan valtion lainoituksella, jonka takia lainat lyhenevät älyttömän hitaasti. En yhtään ihmettele, että jotkut asukkaat epäilevät salailua ja välistävetoja. On vaikea ymmärtää, miksi yhä edelleen pääomakulut ovat niin suuret.

Valtion lainaehdot erityisesti 90-luvulla valmistuneissa vuokra- ja asotaloissa ovat, että talot toimivat hyvänä rahastusautomaattina valtiolle, ei siis omistajayhtiöille.

Tuon lainajärjestelmän älyttömyys on jo aikoja sitten myönnetty myös asuntoviranomaisten puolelta. On myönnetty, että se on niin monimutkainen ja sekava, ettei sitä oikein kukaan edes ymmärrä.

Hommaa ei korjata siksi, että se tulisi liian kalliiksi valtiolle. Tämän olen itse kuullut perusteluna virkamiehiltä kun aikoinaan lobbasin lainajärjestelmän muuttamiseksi. Toivoisin todella, että joku asiantunteva taloustoimittaja tekisi tutkivaa journalismia tuon asian tiimoilta.

x x x

Harmillista että näin on, sillä tuo asia vaikuttaa nykyajan mielikuvamaailmassa negatiivisella tavalla.

Kun asukkaiden on vaikea ymmärtää ja uskoa tuollaista pääomakulujen kehitystä, vaaditaan enemmän tietoa. Ja kun asukkaille yritetään selittää monimutkaista lainajärjestelmää, selitystä ei uskota, vaan epäillään tietojen pimittämistä tai rahojen välistävetoa.

Ja mikä onkaan herkullisempi tarina tänä päivänä kuin se, että isot yhtiöt riistävät pientä asukasta. Siitä saa hyvät otsikot, sillä tokihan uutisen oikeellisuus täyttyy, kun kerrotaan vaan väitteen lähde.

Enää ei päivittäisuutisten toimittajilla ole edes aikaa tarkistaa asioita toisen osapuolen kannalta. Varsinkin nettiin tarvitaan paljon tavaraa nopeasti. Uutisklikkausten lukumäärä ratkaisee mainostajien mielenkiinnon nettimainontaan.

Elämme tarinoiden maailmassa ja mediakritiikkiin on yhä suurempi tarve. Sitä toitotan omille lapsillekin jatkuvasti.

Päivi Karvinen