Tilaa RSS-feed

Huvikummun tarina

Silmittelin taloa jo vuosia sitten. Soma pieni tönö kauniin vanhan puutarhan kulmassa, joen rannassa. Pihassa pieni ulkorakennus, jonka maalipinta oli jo hyväisesti kulunut. Talon ohi kulkiessa tuli aina hyvä olo.

Sitten se tuli myyntiin juuri silloin, kun etsin yritykselleni toimistotilaa. Tiesin heti, että tässä on se hetki, johon pitää tarttua. Ostin talon pois kuleksimasta.

Kun poikani pääsivät käymään talossa ensimmäisen kerran, toinen heistä sanoi: ”Äiti, tämä on kuin Huvikumpu!”. Ja niin talo sai nimensä.  Pepin elämänkatsomus kolahti minuun jo pienenä tyttönä, eikä se näkökulma ole vanhemmiten mihinkään kadonnut. Siitä se sitten lähti viriämään nimi koko yritykselle.

Tarina kertoo, että talvisodan kynnyksellä rakennettu talo on alun perin ollut yksityisessä omistuksessa, mutta jossain vaiheessa Sipoon kunta osti sen. Kunnan vuosina talossa on asunut niin työntekijöitä kuin myös sosiaalipuolen asiakkaita.

Erinomainen historia talolle, jossa nyt tehdään asumisen viestintää. Seinät henkivät tarinoita. Asuminenhan on yleensä kaikkea muuta kuin mitä sisustuslehtien palstoilta saa lukea.

Loistavan vaaleanpunaisen värinsä talo sai eestiläispariskunnan ostettua talon kymmenisen vuotta sitten. He koettelivat myös suomalaista rakennustapakulttuuria maalaamalla talon katon kirkkaan pinkiksi. No sen he joutuivat kyllä pian maalaamaan uudelleen tumman harmaaksi.

Joku kysyi, aionko pitää talon vaaleanpunaisena. Ilman muuta. Aina kun kerron jollekin sipoolaiselle, että se on se vaaleanpunainen talo joenrannassa, keskustan kupeessa, saan aikaan vastaanottajan kasvoille hyvän tuulen ilmeen. Jokainen tuntee talon ja myös vieraiden on helppo löytää perille.

Ja yhä edelleen itsekin hurautan pihaan joko autolla tai pyörällä iloisena. Huvikummussa on hauska tehdä töitä. Ja talo myös opettaa minulle koko ajan lisää asioita kiinteistön ylläpidosta.

Tervetuloa tutustumaan!

Päivi Karvinen