Tilaa RSS-feed

Keinoja olisi, miksi ei nähdä kokonaisuutta?

Luin Rakennuslehdestä Mikko Kortelaisen erinomaisen artikkelin siitä, mitä Helsingissä pitäisi tehdä, jotta asuntotuotantoa saataisiin rutkasti lisää (RL 25.4.2016). Hyviä näkemyksiä niin rakentamisen kuin talouden keinoista asumisen hinnan kohtuullistamiseksi.

Haluan nostaa jutusta erityisesti yhden näkökulman esiin. Kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen haluaisi saada Helsinkiin runsaasti korkeampia rakennuksia. Helsingin merellistä siluettia ei pitäisi varjella purjehtijoiden tai pilkkijöiden eduksi.

Helsingin väkiluvun arvioidaan kasvavan seuraavan 15 vuoden aikana noin sadalla tuhannella asukkaalla. Jos sille porukalle yritetään hankkia asunnot nykyisillä kerrosmääräyksillä, niin kehitys ei vaikuta järkevältä.

Välimatkat työn ja kodin välillä kasvavat väistämättä ja ihmisten elämänlaatu kärsii. Ei lähiön hieman vihreämpi ympäristö pysty vähentämään sitä stressiä, joka aiheutuu sukkuloinnista kodin, tarhan, koulun, työpaikan, ruokakaupan ja harrastuspaikkojen välillä.

Onneksi pää korkeiden talojen osalta on jo avattu Kalasatamaan vuonna 2018 valmistuvien talojen myötä.

Samaisesta artikkelista pääsee toiseen Mikon juttuun, jossa kehotetaan unohtamaan sotepuuhastelu ja keskittymään nimenomaan Helsingin seudun asuntotuotannon lisäämiseen kilpailukykyloikan saavuttamiseksi.

Olen täsmälleen samaa mieltä!

Kun asuntotuotantoa saadaan liikkeelle runsaasti eli tarjonta lisääntyy, asumisen hinta kohtuullistuu, jos samaan aikaan ollaan myös niin viisaita kuin Hypon Ari Pauna ehdottaa, eli ettei rahan hintaa höllennetä. Siinä olisi yksinkertainen kaava valmis.

Kun asumiseen tarvitaan vähemmän rahaa, sitä käytetään muuhun kulutukseen ja elinkeinoelämä kiittää!

Totesimme Mikon kanssa vuosi sitten lounaalla, että tällä hetkellä liian moni taho yksityisistä ihmisistä rakennusliikkeisiin hyötyy siitä, että asuntojen hinnat ovat korkeat.

Saa nähdä, koska asumisen hinta alkaa aikuisten oikeesti haitata elinkeinoelämän edellytyksiä siinä määrin, että asuntopolitiikka nähdään kokonaisuutena, yleisen hyödyn näkökulmasta ja asialla tehdään esimerkiksi noita juttuja, joita Mikon artikkelissa nostetaan esiin.

 

 

 

Päivi Karvinen