Tilaa RSS-feed

Löysin unelmataloni asuntomessuilta

Astun sisään valkoiseksi rapattuun kivitaloon ja silmäni laajenevat. Edessäni aukeaa iso tila, joka osoittautuu olohuoneen ja keittiön yhdistelmäksi, mutta se huonetila ei niinkään tee minuun vaikutusta vaan se näkymä järvelle.

Koko seinän ikkuna avautuu Kallavedelle. Kaunis terassi ikkunoiden takana laskeutuu rantaan, jossa koivut kaunistavat näkymää. Kahden kerroksen ikkunaseinä antaa valoa hurjasti niin alakerran tiloihin kuin myös yläkertaan, jossa ovat talon makuuhuoneet.

Ja se vanhempien makuuhuone! Avara huone, jonka toiselta sivuseinältä pääsi pukeutumishuoneeseen ja kylpyhuoneeseen. Toinen seinä oli jälleen ikkunaseinä, jolta avautui ovi huoneen pyöreästi muotoillulle, isolle parvekkeelle. Valkoinen huone jatkui terassilla lämpimän puun värisenä.

Olin myyty. Ääneen sanoin, että tällä tavalla jokaisen pitäisi voida asua. Laskeutuessani yläkerrasta lasikaiteisia rappusia kuvittelin itseni menemään aamukahville seesteisesti levänneenä. Siinä talossa sielu lepäsi.

Olenhan minä messujen viestintääkin hoitaneena tietoinen siitä, että messuilla täytyy olla asumisen unelmia. Mutta vasta nyt se unelma kolahti omalle kohdalle. Ehkä sittenkin täytyy vielä harkita uuden talon tekemistä. Sellaisen talon, joka olisi pääasiassa aikuisen ihmisen tarpeita varten.

Olen käynyt asuntomessuilla jo vuodesta 1996 ja aina vain työsilmälasein varustettuna. Nuo työsilmälasit ovat erittäin usein kritisoineet messuja siitä, etteivät ne tuo tarpeeksi esiin asumisen kehittämisjuttuja, uusia innovaatioita, jotka nostaisivat asumisen tasoa kaikissa asumismuodoissa.
Monilla messuilla on aihettakin ollut kritiikkiin, mutta nyt täytyy kehua myös tuota puolta.

Kävin tutustumassa messujen oheiskohteeseen, joka on Suomen ensimmäinen nollaenergiakerrostalo. Se oli erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka myös kerrostaloja voidaan rakentaa siten, etteivät ne tarvitse lähes lainkaan ostettua energiaa. Tarvittava energia saadaan auringosta ja maasta. Se on ehdottomasti tulevaisuuden asumista.

Mutta vielä niihin unelmiin. Minulle jäi tuosta unelmatalosta kuva pääni sisään. Positiivisia unelmia pitää olla, sillä olen huomannut, että unelmat ovat vieneet minua aina eteenpäin.

Olen toteuttanut monta unelmaani. Joskus niiden toteuttaminen on kestänyt vuosikymmeniäkin, mutta ei sillä väliä. Tärkeintä on, että ne muovaavat huomaamattani ajatustapaani ja toimintaani positiiviseen, itse haluamaani suuntaan.

Päivi Karvinen