Tilaa RSS-feed

Unelmieni Cookinsaaret kutsuvat

Edellisessä kirjoituksessani puhuin haaveilemisen tärkeydestä. Olen kohta taas toteuttamassa yhtä unelmaani, kun vajaan parin viikon päästä lähdemme mieheni ja tyttäreni kanssa reissuun, jonka pääkohde on Cookinsaaret Tyynellä valtamerellä. Täytän pyöreitä ensi viikolla ja lähden lämmittelemään vanahoja luita.

No sitäkin toki, sillä lämmin keli on tullut minulle iän myötä yhä tärkeämmäksi ja tosiaankin se johtuu kropasta. Mutta en suinkaan valita ikääntymisen kauheutta sen takia. En todellakaan! Tunnen olevani juuri sen ikäinen kuin olen aina halunnut olla; on kokemusta, näkemystä ja virtaakin riittää, kun on pitänyt itsestään huolta. Kolotuksetkin pysyvät aisoissa, kun elämä on liikunnan, unen ja ravinnon suhteen tasapainossa. Ja onneksi on hyvä perusterveys.

Todellinen syy lähteä juuri Cookinsaarille on se, että olen käynyt siellä reppureissaten vuonna -86. Silloin ajattelin, että haluan tänne vielä joskus uudelleen. No nyt olen sinne menossa ja mieli on kuin parikymppisellä!

Edellisessä kirjoituksessani totesin, että kannattaa myös nähdä vaivaa unelmansa eteen. Tämä reissu on vaatinut parin vuoden säästökuurin. Ja vaiva on ollut sekin, ettei ole voinut tehdä meille niin tyypillisiä sponttaaneja reissuja juuri noista säästösyistä.

Se on rehellisesti sanottuna välillä vähän kiristänyt ilmapiiriä, mutta minua on auttanut jaksamaan se, kun tiedän, mikä paratiisisaari meitä odottaa. Uskoisin siipan ja tyttären olevan perillä samaa mieltä.

Moni on kysynyt, että mitä aiotte tehdä siellä pienellä saarella kolme viikkoa. Ei mitään ja sehän se ihanaa onkin. On rauha aistia, nauttia ja antaa ajatusten vaellella.

Mitään tekemättömyyttä kannattaa tietysti harrastaa säännöllisesti lähempänäkin, mutta ei se hullumppaa ole Rarotongallakaan, joka on siis Havaijin ja Tahitin välissä oleva pieni saari. Ja onneksi nuo isot saaret ovat niin paljon vetävämpiä, että Rarotongalle ei ole vieläkään hirveää turistitunkua.

Mistäkö sitten unelmoin, kun tämä on tehty? Aloitan tammikuussa joogaohjaajakoulutuksen. Haaveilen, että pystyisin joskus yhdistämään joogan reissaamiseen. Mielenkiintoista, millä tavalla se sitten tulee toteutumaan.

Päivi

p.s. Ihanille ja välittäville naapureillemme tiedoksi, että talollamme näkyy valoja ja savu nousee piipusta ihan luvan perästä, sillä jompi kumpi pojista punkkaa matkamme ajan meillä.