Tilaa RSS-feed

Asumisoikeusasuminenko kallista?

Kuuntelin tannoin suosikkiradio-ohjelmaani Ylen ykkösaamua Areenasta jälkikäteen.

Ohjelmassa eräs asoasukas valitti asumisoikeusasumisen kalleutta ja tiedonsaannin ongelmia. Hän on henkilö, joka on useasti aiemminkin ollut julkisuudessa puhumassa näistä asioista. Paikalla oli myös ministeriön edustaja lakiuudistuksesta vastaavana tahona, mutta ei asuntoja omistavista yhtiöistä ketään edustajaa.

Ihmettelen miksi näin? Olisikohan syy siinä, että asukkaan kärjekkäiltä ajatuksilta olisi mennyt terä, kun joku olisi oikaissut asioita.

Kerronpa esimerkin, joka on ihan elävästä asumisoikeusasukkaan elämästä Helsingissä.

Asukas asuu upeassa talossa, josta on näkymä jopa merelle. Siinä talossa hän maksaa Asokotien asuntojen markkinointisivujen tietojen perusteella asumisestaan kuukausittaista vastiketta hieman yli 11 euroa neliöltä.

Hän on sijoittanut saman lähteen mukaan omarahoitusosuutena hieman yli 119 euroa neliöltä + rakennuskustannusindeksin korotus. Eli jos hänellä on sataneliöinen asunto, hän on sijoittanut noin 13 000 euroa omarahoitusosuutena, koska tuossa talossa omarahoitusosuus on 10 % asunnon alkuperäisestä hankintahinnasta.

Tällaista summaa tuo haastateltu asukas pitää riskisijoituksena ohjelmassa kuullun perusteella.

Jokainen tietää, että tuolla hinnalla ei kummoista omistusasuntoa meren rannan tuntumasta Helsingistä voisi itselleen hankkia. Alueen kaupungin vuokrataloissakin on korkeampi kuukausivuokra. Olen sen itse tarkistanut asiasta vastaavalta toimitusjohtajalta.

Ohjelmassa haastateltu asukas maalaa seinälle kuvan, jossa suurin osa asukkaista miettii muuttoa pois korkeiden asumiskustannusten vuoksi.

Kerronpa nyt hieman faktaa suurimman asumisoikeusasuntoja omistavan yhtiön asuntoja koskevista tunnusluvuista.

Asokotien asukasvaihtuvuus on Helsingissä 8 % eli huomattavasti matalampi kuin keskimäärin asunnoissa yleensä. Käyttöastekin heillä on Helsingissä jopa 99,78 %. Esimerkiksi vuokra-asunnoissa ollaan tyytyväisiä jo 97 % käyttöasteeseen.

Nuo luvut kertovat hyvin sen, että asumisoikeusasuminen on erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto vuokra- ja omistusasumisen rinnalla.

Entä sitten asukkaan maininta tiedon saannin ongelmista. Otan esimerkin jälleen Asokodeista,koska alan suurimpaa toimijaahan kaikki syytökset leimaavat, vaikkei niin haluttaisikaan. Asokotien asunnoissa asuu noin 40 % kaikista asumisoikeusasukkaista.

Olen tehnyt Asokotien tulevaan, syksyn asiakaslehteen artikkelit lähes kaikista aluekokouksista. Niissä käytiin selkeästi läpi tulevan vuoden budjettia ja kysyttiin asukkailta etukäteen kysymyksiä, jotta osataan vastata juuri niihin asioihin, jotka asukkaita painavat.

Aluekokouksiin oli kutsuttuna kaikki alueen talotoimikuntaan kuuluvat. Samaisessa tilaisuudessa valittiin demokratian pelisääntöjen mukaan myös edustajat Asokotien asukashallintoon.

Jos asukas asuu Asokotien talossa, hän saa joka tapauksessa tietoa vastikkeiden kulueristä ja muista aluekokouksen aiheista lokakuussa ilmestyneestä lehdestä.

Miksi tämä haastateltu asukas sitten valitti noista mainituista asioista? Mahdollisesti hän ei asu Asokodeissa tai sitten syy löytyy siitä, minkä hän itse nosti esiin ykkösaamun ohjelmassa. Hän haluaa, että Suomessa mentäisiin pohjoismaiseen asumisoikeusasumisen malliin. Ja mikäkö se on?

Se malli on aivan samanlainen malli kuin suomalainen osakeyhtiömalli. Jo aikanaan ympäristöministeriön Peter Fredriksson totesi 90-luvun alussa tekemässään selvityksessä, että pohjoismaiden järjestelmiä ei voi verrata keskenään. Vain nimi on sama.

Suomessa haluttiin nimenomaan välttää Ruotsin järjestelmän ongelmia, jotka ovat johtaneet siihen, että asuminen on kaikkea muuta kuin kohtuuhintaista.

Tämä asukas haluaa ilmeisestikin saada omaan omistukseensa asunnon, jonka omistajayhtiöt ovat rakennuttaneet ja kantavat sen oikean taloudellisen vastuun toiminnasta. Huvittavaa tässä on se, että hän mainitsee asukkaat oikeiksi vastuun kantajiksi ja riskinottajiksi.

Asukas pääsee vastuistaan eroon kolmessa kuukaudessa luopumisilmoituksen tehtyään. Omistajilla tällaista mahdollisuutta ei ole.

Onneksi laki tulee jatkossakin takaamaan omistajille perustuslailliset oikeudet hankittuun omaisuuteen.

Päivi Karvinen