Tilaa RSS-feed

Ihannekodin unelmointia

Ystäväni osti uuden kodin Helsingistä. Se laukaisi minullakin sen tyypillisen kevätkaipuun uusiin neliöihin. En suinkaan ole mihinkään muuttamassa, minulla on Sipoossa unelmakoti, mutta se käsittämätön uusien kuvioiden kaipuu iskee minuun kyntensä säännöllisesti.

Annan sen iskeä, sillä on mukavaa unelmoida ja sikstoisekseen unelmilla on usein tapana myös toteutua. Unelmointini tulosta on nykyinen asuinpaikkani ja myös Huvikumpu, joten ei se ole lainkaan se turhaa puuhaa, kunhan muistaa, että pitää järkensä mukana unelman tavoittelussa.

Nyt unelmoin siitä, missä asun, kun vanhuus koittaa, enkä jaksa omakotitalon vaatimia toimia. Se voisi ihan yhtälailla olla yhä edelleen omakotitalo, mutta ilman isoa pihaa ja huolta ikääntyvän talon kunnosta. Mutta ihan yhtä hyvin se voisi olla rivi- tai kerrostalokin.

Tärkeintä unelmien kodissani on valoisuus. Löysin aikoinaan Kuopion asuntomessuilta ihanan talon, jossa kodin sydän oli keskellä oleva, avara olohuone. Ikkunat antoivat järvelle ja sisustuksen muotokieli oli pehmeän pyöreä, puuta oli käytetty sopivasti pehmentämään valkoisia kivirakenteita.

Tuo kuvassa oleva makuuhuone oli unelmieni täyttymys. Saatoin kuvitella itseni lueskelemassa tai vain lekottelemassa sängyllä ikkunoista avautuvaa maisemaa ihailemassa. Lekottelun jälkeen kävisin peseytymässä makkarin oheen liitetyssä, yksinkertaisen tyylikkäässä kylpyhuoneessa ja sen jälkeen pukeutuisin samoin makkarin oheen toteutetussa vaate/pukeutumishuoneessa.

Täysin rentoutuneena avaisin oven avaraan olohuoneeseen, jossa valo tervehtisi minua toivottaen uuden päivän alkaneeksi. Iltaisin nautiskelisin takan lämmössä joogaten ja mieleni olisi tyynen rauhallinen myös siitä asiasta, että matalaenergitaloni pitäisi hiilijalanjälkeni pienenä.

Siitä minä unelmoin. Mielenkiintoista, missä muodossa se toteutuu.

Päivi Karvinen