Tilaa RSS-feed

Mahdollisuuksien näkemisen etu

Kirjoitin tuolla otsikolla yhden asiakkaalleni tekstiä. Totesin samalla ilokseni, että kaikki asiakkaani osaavat ajatella tuolla tavalla.

Asioillahan on yleensä monta puolta. Se, mikä ensin saattaa tuntua jopa katastrofilta, voi lopulta kääntyä itselle siunaukseksi.

Nyt meillä Suomessa vouhkataan talouden kurjasta tilasta ja pakolaisten vyörystä tänne. Ilmapiiri tuntuu kovin pessimistiseltä. Se on niin turhaa, sillä voimme ajatella toisinkin.

Kuuntelin alkuviikosta Ylen ykkösaamussa tietokirjailija Tommi Ushanovin haastattelua. Hän on kirjoittanut uuden kirjan, Hätä on tarpeen Kulttuuripessimismin nousu 1965 – 2015.

Ushanov kysyi, että mitä on tapahtunut, kun kukaan julkinen keskustelija ei uskalla enää puhua niin optimistisesti kuin presidentti Lyndon B. Johnson vuonna 1964: “Meillä on valta muovata sivilisaatio sellaiseksi kuin tahdomme.”

Miksi tosiaan optimistista toimijaa pidetään tällä hetkellä jotenkin kummajaisena? Ajatellaanko, että toimija ei ymmärrä, minkälaisessa suossa rämmimme? Miksi optimismi ei ole muodikasta?

Mutta mitä hyötyä on yhtyä voivottelijoiden kuoroon? No ei tietenkään mitään, mutta ikävä kyllä kateellisten palikka-aivojen takia moni täyspäinen toimija pitää suunsa kiinni ja toimii vastavirtaan kaikessa hiljaisuudessa. Ja on tietysti saavuttamistaan hyödyistäkin mieluusti hiljaa.

Mutta entä jos unohtaisimme kaiken voivottelun ja vain ryhtyisimme toimeen? Uskoisimme täysillä, että aivan kuten Irlanti on noussut takavuosien suosta, mekin porskutamme kohta taas menemään hyvällä sykkeellä.

Koska niin tulee tapahtumaan, se on ihan selvä juttu. Vai ajatteleeko joku ihan oikeasti, että tämän hetken ongelmat olisivat jotenkin elämää suurempia. Eivät ne ole.

Ushanovia lainatakseni, tarvitaan hätä, että ihmiset viitsivät kehittää toimintaansa eteenpäin.

Ehkä tämä syksy on ollut riittävä herätys meille suomalaisille ymmärtääksemme ajatella asioita toisin.

Ehkä vanhojen työpaikkojen menetys kirvoittaa meitä luomaan jotain ihan muuta. Jotain, jonka avulla tunnettaisiin jopa tekemisen riemua ja työyhteisöissä voitaisiin paremmin kuin nyt voidaan. Siihen kannattaa ainakin pyrkiä. Se on mahdollista.

Ja mitä pakolaisiin tulee, niin taitaa kertaheitolla ratketa vanhenevan Suomen ongelma, kun saamme uudet tulijat töihin maksamaan veroja ja tekemään töitä, joihin suomalaisista ei enää löydy tekijöitä.

Päivi Karvinen