Omatoimisuus kannattaa

Huvikummun viereinen oja täytettiin kunnan toimesta viime syksynä. Tänä kesänä sitten rikkaruohot pääsivät täydellä teholla valloilleen Helsingin veden ravinteikkaan mullan ansiosta. Pyysin kunnan puutarhuria katsomaan tilannetta ja hänkin tuumasi, että onpa hurjannäköistä.

Kysyin puutarhurilta, josko kunta voisi maisemoida penkan jotenkin, kun alueen ohi kulkee jatkuvasti liikennettä lenkkeilijöistä linja-autoihin. Eikä tietenkään vähäinen syy ole sekään, että minä katselen sitä työhuoneeni akkunasta lähes päivittäin. Mutta sen syyn takia eivät kunnan koneet taitaisi liikahtaa.

Puutarhuri raapi hieman ohimoitaan ja tuumasi, että resurssit ylläpitoon ovat vähäiset, mutta jos olen itse valmis tekemään hoitotyötä, niin silloin kunta voi perustaa siihen esimerkiksi luonnonkukkaniityn. Se sopisi tuohon paikkaan, johon talvella kertyy lunta sen verran paljon, ettei pensaita kannata ajatella.

Luonnonkukkaniitty! Jess, ajattelin heti ja sanoin, että ilman muuta olen valmis kitkemään rikkaruohoja. Olen aina haaveillut niitystä, mutta en ole saanut aikaiseksi sitä perustustyötä. Näin jo sieluni silmissä tulipunaiset unikot ja päivänkakkarat ilahduttamassa ikkunani alla.

Sovimme, että jos mahdollista, kunta käy jo syksyllä niittämässä pahaisen ryteikön ja minä muistutan keväällä lumien sulamisen aikoihin puutarhuria niittyasiasta. Pistin jo kalenteriini muistutuksen maaliskuulle.

On onni, että työkseni kannustan ihmisiä omatoimisuuteen ja rakentavaan yhteistyöhön. Muuten en ehkä olisi tajunnut ajatella tämäntyyppistä yhteistyötä kunnan puutarhurin kanssa.

Nyt tilanteesta hyötyvät kaikki. Saan Huvikummun ympäristön viihtyisäksi ilman että joudun itse hankkimaan ojan viereen aitataimia peittääkseni ruman ryteikön ja alueella kulkevat ihmiset saavat silmäniloa lenkkipolkunsa varrelle. Ja kaikki vain sillä hinnalla, että vietän ensi kesänä muutaman hetken ojanpenkalla rikkaruohoja kitkien. Sillä tavallahan vietän kesäpäiviäni muutenkin puutarhassani.

Toivottavasti kaikki menee niin kuin Strömsössä, mutta miksikäs ei menisi, kun ollaan ruotsinkielisellä maaperällä, jossa perinteisesti arvostetaan viihtyisää miljöötä.

Päivi Karvinen