Tilaa RSS-feed

Tavoitteena taloudellinen riippumattomuus

Asetin itselleni tavoitteen: olen noin seitsemän vuoden päästä taloudellisesti riippumattomampi tekemään asioita, joista todella pidän, kuten vapaa kirjoittaminen, joogaaminen tai mikä luova harrastus sitten onkin mieltäni kiehtomassa.

Nyt tuttavani todennäköisesti kauhistuneena ajattelevat, että nyt se työnarkkis on taas aloittamassa itsensä uuvuttamista tekemällä sikana töitä.

Ei en ole, olen vaan lukenut kirjan: Erilainen ote omaan talouteen, vapaus, onni ja hyvä elämä. Kirjoittajina kolme fiksua nuorta miestä Antti Rinta-Loppi, Pasi Havia ja Ville Lappalainen.

Kirjassa pohditaan käytännönläheisesti ja innostavasti muun muassa, että tuoko raha onnea, paljonko rahaa on riittävästi tai tarkoittaako säästäminen aina niukkuutta?

Erittäin virkistävää tekstiä tässä mullekaikkihetinyt, rahamäärääkaikentahdin, valitanitsenikatkeraksi  ja epäonnenijohtuuainamuista –maailmassa.

Ja erityisesti erittäin virkistävää siksi, että se ei ole mitään yli hilseen menevää ja maailmoja syleilevää gurumeininkiä vaan todella arjen talousasioihin paneutuvaa ja opastavaa asiaa.

Sanomattakin selvää, että pidän tuota tekstiä hyvänä siksi, että olen aina ajatellut samoilla linjoilla noiden poikain kanssa ja siksihän heitä on ilman muuta helppo pitää järkijätkinä. Heh, heh!

Tuon kirjan lukeminen kuitenkin antoi sykäyksen siihen, jota olen jo pitkään miettinyt. Suuri kiitos pojille siitä hyvästä! Pääsen sen varmasti jossain vaiheessa heille sanomaankin, sillä aion tehdä tästä aiheesta joskus artikkelinkin.

Jaa että miksikö seitsemän vuotta. Aion hakeutua joogaohjaajakoulutukseen, joka kestää seitsemän vuotta. Saman verran aikaa on siihen, kun Huvikummun laina on maksettu.

En aio toki  alkaa elämään mitään “sitku” -elämää. Aloitan vaan tuon mielenkiintoisen ja elämänkylläisen matkan heti, sillä jo tälle matkalle lähteminen helpottaa varmasti elämääni monella tavalla.

Ja tietysti toivon, että seitsemän vuoden päästä haaveeni toteutuu jossain muodossa. Aina minun haaveeni ovat tavalla tai toisella toteutuneet, miksi ei nytkin.

Joka tapauksessa aina kannattaa haaveilla ja ottaa ensimmäinen askel haavettaan kohti, sillä sen olen myös todennut, että yleensä haaveiden eteen pitää vähän nähdä vaivaakin. Välttämättä siihen ei tarvita kuin asennemuutos, kuten nyt esimerkiksi tässä asiassa.

Päivi Karvinen