Onko arvolla hintaa?

Onko arvolla hintaa, kysyi tutkijatohtori Teemu Kemppainen Helsingin kaupungin järjestämässä asuntopoliittisessa seminaarissa 4. Syyskuuta. 

Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius komppasi Kemppaista Oscar Wildeä siteeraten , että on ihmisiä, jotka tietävät kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa.

Tohtorikoulutettava Katja Maununaho puolestaan yhtyi edellisiin puhujiin kertomalla, että hän on miettinyt sitä, miten käyttämättä jäänyt kustannus voitaisiin laskea tuloksi. 

Näiden ajatusten pohjalla oli seminaarissa käyty keskustelu ARA-tuotannon tarpeellisuudesta ja sen merkityksestä muun muassa segregaation ehkäisemiseen. 

Asiasta äiyttiin käymään vallan arvokeskustelua kaupunkitaloustieteen apulaisprofessori Tuukka Saarimaan jälleen kerran väittäessä, että ARA-tuotanto aiheuttaa veronmaksajille kuluja, kun kaupungeilta jää saamatta rahaa muun muassa tonteista. Saamatta jäänyt tulo kun pitäisi ymmärtää laskea ARA-tuotannon hintaan mukaan.

Itse kysyin häneltä, mitä maksaa yhteiskunnalle, jos ARA-tuotanto jätetään tekemättä. Hän ei ymmärtänyt kysymystä ilman lisäselvitystä. Perustelin, että jos kohtuuhintaista ARA-tuotantoa ei tehdä kysytyille alueille, aiheutetaan segregaatiota, joka puolestaan aiheuttaa yhteiskunnalle ja veronmaksajille monenlaisia välillisiä kustannuksia.

Segregaation aiheuttamista ongelmista ei kuulemma ole riittävästi näyttöä ja ettei Suomessa sitä ole. Siinä hän on sikäli oikeassa, että olemme välttyneet alueellisen eriarvoistumisen vitsaukselta, koska on ymmärretty asumismuotojen sekoittamisen politiikka jo aikaa sitten. Mutta siinä hän on väärässä, että kyllä segregaation aiheuttamista ongelmista on näyttöä muualla Euroopassa jo ihan riittävästi. 

Samassa tilaisuudessa Bernelius oli juuri hetkeä aiemmin kertonut muun muassa OECD:n tutkimuksesta, jossa nostetaan esiin kohtuuhintaisen asuntotuotannon merkitys segregaation ehkäisemisessä ja että segregaatio aiheuttaa monenlaisia taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle. 

Onneksi loppukeskustelussa nuo edellä mainitut Saarimaan tutkijakollegat osasivat sanoa paremmin ääneen sen, mitä itse ajoin takaa. Valtion tuella toteutetuilla vuokra- ja asumisoikeusasunnoilla on merkittävä yhteys yhteiskuntamme perusarvoihin: tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Niille vaan on kovin vaikea laittaa hintalappua päälle.

Vaalimalla noita arvoja pystymme antamaan lapsillemme tasavertaiset mahdollisuudet ponnistaa eteenpäin riippumatta siitä, kuinka köyhään tai varakkaaseen perheeseen lapsi on syntynyt. Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa muunlaiseen toimintaan.

ARA-asuntotuotannon tekeminen muun muassa kalliille Jätkäsaaren asuinalueelle Helsingissä on käytännön toimintaa tuon arvon edistämiseksi. Sillä kuten Bernelius totesi häntä taannoin haastatellessani, sillä on merkitystä, kenen kanssa käy koulu tai on tekemisissä lähikaupassa asioidessa.

Päivi Karvinen