Kohtuuhintaista asuntotuotantoa ajetaan nyt alas

Suurimpien aso-yhtiöiden toimitusjohtajat perustelivat Hesarin mielipidekirjoituksessa  erinomaisesti, ettei hallituksen esittämät väitteet asumisoikeusasuntojen riskeistä pidä kutiansa. (HS/3.6. Onko valtion riski asumisoikeusjärjestelmässä todellinen?)

Numeroiden valossa ei todellakaan näytä järkevältä, että asotuotannolta ollaan lakkauttamassa valtiontuki vuoden 2025 lopussa eli käytännössä lakkauttamassa uusien asuntojen tuotanto. 

Kyse on siitä, että hallitus haluaa ajaa alas kohtuuhintaista asuntotuotantoa nyt voimalla koska vannoo markkinaehtoisen tuotannon nimiin, kuten on ministeri Mykkäsen suulla todettu. Kyse on siis ideologiasta, niin kuin aina politiikassa. 

Samasta asiasta on kyse, kun hallitus on vastikään esittänyt myytäväksi omistamaansa vuokrataloyhtiö A-Kruunua. Sitä ei Mykkäsen mukaan tarvita, kun alalla on monia yleishyödyllisiä yhtiöitä. Logiikan voi ymmärtää, mutta käytännössä tuo päätös tarkoittaa, että ara-tuotanto tulee vähenemään tätäkin kautta. 

Jos yhtiö myydään, harmittelen myös sitä, että alalta poistuu tekijä, jolla on ollut erittäin kunnianhimoisen tontinhankinnan ja asuntosuunnittelun myötä erinomaisia asuntohankkeita, joita on monesti Hesarissakin esitelty. Valtio on asettanut yhtiölle erityistehtäviä, jotka se on ottanut vakavasti eli toiminut suomalaisen asumisen kehittäjänä. Nykyhallitus ei mitä ilmeisemminkään halua enää toimia nimenomaan asumisen kehittäjänä. Edellinen porvarihallitus eli Sipilän hallitus ymmärsi asian päälle niin paljon, että pääomitti yhtiötä samalla linjalla kuin demarivetoinen hallitus oli tehnyt.

Eikä tässä vielä kaikki. Erityisryhmien asuntotuotanto ollaan ajamassa sitäkin alas siten, että kun viime vuonna investointiavusta annettiin 12 M€, tänä vuonna sitä annetaan 63 M€ ja ensi vuodesta alkaen vain 15 M€. Erityisryhmiin kuuluu mm. opiskelija-asunnot ja vammaisille ja vanhuksille tarvittavat asunnot.

Kuun vaihteessa puolestaan tuli sähköpostiini ympäristöministeriön tiedote, jossa kerrottiin, että ns. normaalilta ara-asuntotuotannolta alettaisiin vuoden päästä periä korkotukilainoista 0,5 % takausmaksua. Lakiesitys on parhaillaan lausunnoilla.

Käytännössä tuo päätös viimeistelisi ara-tuotannon alasajon, sillä takausmaksua ei voisi kattaa omakustannusvuokrilla tai aso-asuntojen käyttövastikkeilla, vaan maksu pitäisi hoitaa yhtiön tai sen omistajan muilla varoilla. Ongelmana vain on, että näillä yhtiöillä ei voi lain mukaan olla muuta varainhankintaa kuin vuokrat. Osa yhtiöistä on kuntien omistamia eli ne voisivat ehkä saada kaupungin kassoista rahaa, mutta epäilen taloustilanteen helpottavan vielä pitkään aikaan siten, että kunnissa olisi halukkuutta pääomittaa yhtiöitä uustuotannon osalta.

Hallitus siis vannoo markkinaehtoisen asuntotuotannon nimiin, mikä on oikeistohallitukselle ihan loogista. Mutta asuntoasioita niin pitkään seuranneena kuin itse olen, tietää että markkinat eivät todellakaan ole viime vuosikymmeninä tuottaneet asuntoja riittävästi, jotta asumisen hinta laskisi. Niin ei tapahdu jatkossakaan, koska se on markkinalogiikan vastaista. Grynderit eivät vaan tee asuntoja, jos se ei ole taloudellisesti riittävän tuottoisaa, kuten nyt matalasuhdanteessa on asian laita.

Jos ara-tuotanto ajetaan alas, ei myöskään ole työkalua, jolla asuntotuotanto saadaan pidettyä tasaisena ja rakentajat työllistettyinä heikon taloustilanteen aikana. Nyt jo ennustetaan, että parin vuoden päästä meillä on edessä asuntopula, koska vapaarahoitteinen tuotanto on jäissä. Onneksi vielä sentään tehdään ara-tuotantoa, jotta tilanne ei tule olemaan ihan katastrofaalinen, mutta tulevaisuus siitä eteenpäin ei näytä hyvältä tavallisten palkansaajien asuntoratkaisujen osalta. 

Tavallisia palkansaajia ajetaan nyt ahtaalle myös asumistukien leikkaamisen myötä, mikä on kasvattanut ara-asuntojen kysyntää. Melkoinen kierre, joku sanoisi. Sen sijaan, että asumistukea olisi leikattu, olisi ollut syytä puuttua juurisyyhyn eli asumisen korkeaan hintaan, mutta hallitus päätti toimia lyhytnäköisesti ja leikata tukia sekä ryhtyä ajamaan alas nimenomaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa. 

Eihän tuota logiikkaa voi oikein ymmärtää tällaisella tavallisen valtiotieteilijän ja asuntomarkkinahistorian tuntijan ymmärryksellä. Nyt eletään asuntopoliittisesti todella kylmää aikaa, josta kaikkein eniten kärsivät tavalliset palkansaajat. Se kauniisti sanottuna vähän harmittaa.

Päivi Karvinen