Lopetin tekoälyn käytön
Olen lukenut lukuisia tekstejä, kuunnellut podcasteja ja keskustellut ihmisten kanssa tekoälystä, sen mahdollisuuksista ja uhista. Tämä siksi, että pohdin minäkin kuumeisesti, pitäisikö se ottaa käyttöön oman työn edistämiseksi.
Ymmärrän hyvin, että rutiiniluontoisten töiden tekemisessä tekoäly tehostaa kummasti toimintoja, mutta omassa työssäni, joka perustuu ajatteluun, asioiden ymmärtämiseen ja analysointiin, sen käytöstä on todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi päätin lopettaa pähkäilyn siitä, käyttääkkö vai ei.
Päätin luopua tekoälyn käytöstä kokonaan, sillä vaikka käyttäisinkin sitä vain työni tukena esimerkiksi tiedonhaussa, tiedän sen pikkuhiljaa laiskistavan ajatteluani. Ihminen nyt vaan on sellainen, että kulkee mielellään helpointa tietä. Sitä paitsi hakukoneet toimivat edelleen hyvin, ja toki vaativat enemmän ajattelua pohtia hakusanoja, mutta sehän on vain hyvä asia. Ajattelun vaivannäkö tekee hyvää aivoille.
Aivot ovat aivan samanlainen mekanismi kuin lihaksemme eli niiden käyttö pitää yllä kuntoisuutta. Johan se on tieteellisestikin todistettu, ja erityisesti meitä vanhenevia ihmisiä kehotetaan rasittamaan aivojamme, jotta pidämme muun muassa muistiterveydestä huolta. Sama pätee taatusti nuorempiinkin ihmisiin.
Sain tästä oivan esimerkin vuonna 2016, kun päätin pitää päivittäistä blogia terveyteen, rahankäyttöön, ekologisuuteen ja elämänfilosofointiin liittyvistä asioista elämässäni. Se oli minusta hauskaa, koska nautin noiden asioiden pohtimisesta. Vuoden päätteeksi sain todeta, että harrastuksellani oli yllättävä vaikutus: asioiden analysointikyky ja tiivistäminen lyhyeksi tekstiksi oli nopeutunut todella paljon. Enhän minä voinut töiden ja perhe-elämän ohessa käyttää päivästäni määrättömästi aikaa blogien työstämiseen.
Olin siis jumpannut aivoni erinomaiseen kuntoon aktiivisella treenaamisella, ja totesin siitä olevan erittäin paljon hyötyä työssäni. Tuota kuntoisuutta haluan ylläpitää jatkossakin, ja siksi päätin olla tarttumatta tämän päivän trendikkääseen vaateeseen, jonka mukaan kaikkien pitäisi ottaa tekoäly käyttöön. Ei tarvitse. Olenhan opettanut lapsiakin, että kaikkeen vouhkaamiseen ei tarvitse mennä mukaan. Aina voi ajatella asiaa itsenäisesti. Ja itseasiassa juuri lasteni ansiosta aloin ajatella tätä asiaa uudella tavalla. Nuoret ihmiset ovat todella kriittisiä tekoälyn suhteen.
Tekoälyhän on luotu ruokkimaan addiktiota, kuten yrittäjä ja tietokirjailija Saku Tuominen muistutti lokakuisessa Hesarin haastattelussa. Se saa ihmisen omaa ajattelukykyä heikentävään koukkuun, josta voi olla vaikea päästä irti. Itse en halua altistaa mieltäni moiseen. Sitä paitsi uskon, että tulevaisuus on heidän, jotka säilyttävät ajattelukykynsä.
Mutta samaan hengenvetoon totean, että en suhtaudu toisten haluun käyttää tekoälyä tuomitsevasti. Olemme kaikki erilaisia, ja mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi toiselle. Olen myös ymmärtänyt, että moni on saanut paljon hyötyä yksityiselämäänsä tekoälyn käytöstä eli se voi olla hyvä renki monessa asiassa, kunhan sitä ei päästä päättämään asioista.
Arvelen kuitenkin, että tekoälyn suhteen tullaan laajemminkin ottamaan vielä taka-askelia, koska sen haittapuolet näkyvät jo. Ja ehkä siitä tulee joskus sellainen, että alan itsekin käyttämään sitä. Periaatteen myllynkiviä en viitsi kaulassani kantaa, kuten Niskavuoren vanha emäntä asian ilmaisee.

Päivi Karvinen