Alueellinen eriarvoistuminen on todellinen uhka

Suojelupoliisin uusi päällikkö Juha Martelius (ps) nosti asuinalueiden eriytymisen Venäjän lisäksi turvallisuuskysymykseksi. Segregaatioon vaikutetaan monin poliittisin keinoin, mutta kahta asiaa kannattaisi pohtia tarkemmin erityisesti alueiden eriarvoistumisen näkökulmasta.

Asumistuki- ja muut sosiaalitukien leikkaukset ovat vaikuttaneet jo ennen voimaanastumistaan siten, että asukkaat ovat etsineet pienempiä ja edullisempia asuntoja ennakoivasti, koska haluavat varmistaa perustoimeentulonsa. Pienituloiset ihmiset päätyvät entistä enemmän asumaan samoille asuinalueille, mikä tutkitusti lisää segregaatiota. 

Toinen asia on asumisoikeusasuntojen tuotannon valtiotuen lakkauttaminen. Kasvukeskukset ovat käyttäneet asotuotantoa menestyksekkäästi segregaation torjuntaan alueilla, joille ei voida rakentaa lisää vuokra-asuntoja, eikä omistusasuntotuotantoa saada tuotetuksi heikon kysynnän vuoksi. 

Lakkautuspäätöstä on perusteltu valtion taloudellisella riskillä, vaikka ko. riskiä ei ole voitu selkeästi osoittaa. Asoasuntojen kysyntä on ollut aina erittäin korkea ja asukasvaihtuvuus matala. Niitä tuotetaan alueille, joilla myös tulevaisuudessa voidaan olettaa olevan erittäin suuri kysyntä kohtuuhintaiselle asumiselle. 

Vastikään valmistunut selvitystyö nosti esiin asotuotannon lopettamiseen liittyvät ongelmat nimenomaan segregaation torjunnan kannalta. Tilalle selvitystyöryhmä ei myöskään keksinyt mitään välimallin vaihtoehtoa, joka palvelisi yhteiskunnan tarpeita yhtä hyvin kuin asumisoikeusasuminen. Sitä ei ole keksinyt myöskään Helsingin kaupunki, joka Hitas-tuotannon lopettamispäätöksen jälkeen tukeutui segregaation torjunnassa juuri asotuotantoon.

Alueellinen eriarvoistuminen on todellinen uhka kaikkien kansalaisten turvallisuudelle, mutta myös kansantaloudelle. Segregaatio kasvattaa yhteiskunnan taloudellisia rasitteita merkittävästi, mikäli siihen ei puututa oikeansuuntaisin päätöksin jo nyt. 

Päivi Karvinen