Asunnon laina-ajan pidennys on kikka kolmonen

Hallitus kaavailee asuntolainoitukseen muutoksia, joiden mukaan laina-aika pitenisi jopa 35 vuoteen ja lainakatto voisi olla laskusuhdanteessa kaikilla 95 % kuten se on nyt ensiasunnon ostajilla. Näillä toimin halutaan vilkastuttaa asuntokauppaa.

Ei ole montaa vuotta siitä, kun lainansaantia kiristettiin ihan hyvästä syystä eli kansalaisten liiallisesta velkaantumisesta johtuen ja löysän rahan vaikutuksista asuntojen hintojen nousuun. Jos tilanne olisi se, että asuntoja olisi todella runsaasti tarjolla pitkälle tulevaisuuteen, tuo toimenpide voisi olla ihan perusteltu, mutta näin ei ole. Näköpiirissä on jo lähitulevaisuudessa asuntopula, koska asuntorakentaminen on romahtanut. Hallituksen toimin myös valtion tukemaa asuntotuotantoa on ajettu alas ihan urakalla, koska vannotaan markkinaehtoisen asuntotuotannon nimiin.

Alalla markkinauskoisten (myös nykyisen hallituksen) paljon käyttämä mantra on, että asumisen hinta laskee vain sitä kautta, että asuntotuotantoa on riittävästi. Ja että valtion tukemaan tuotantoon pitäisi satsata vain matalasuhdanteessa. Ei voi kuin ihmetellä sitä, että miksi sitten tässä matalasuhdanteessa päinvastoin ajetaan alas valtion tukemaa tuotantoa ja tietoisesti lisätään asuntopulaa lähitulevaisuudessa. Samalla tavalla ihmettelen, että otettaisiin taikurinhatusta tällainen lainakevennyksen kikkakolmonen käyttöön. Kikka, joka väistämättä nostaisi asuntojen hintoja, koska kysyntä kasvaisi vieläpä juuri silloin, kun kasvukeskuksissa on suuri asuntopula rakentamisen romahtamisen takia.

Tällaisilla kikkakolmosilla häivytetään se tosiasia, että juurisyihin ei haluta puuttua. Se juurisyy on nimenomaan riittämätön asuntotuotanto. Siinä markkinauskoiset ovat todellakin oikeassa, että vain riittävän tuotannon kautta asumisen hinta voi laskea. Ongelmana vain on, että pelkästään markkinaehtoista asuntotuotantoa ei tule koskaan olemaan riittävästi, koska se on markkinoiden toimintalogiikan vastaista. Tuotteita tehdään vain niin kauan kuin niistä saadaan riittävästi tuottoa. Se on nähty tässäkin suhdannetilanteessa. Siksi tarvitaan markkinaehtoisen asuntotuotannon rinnalle valtion tukemaa tuotantoa, jotta asuntotuotanto pysyy tasaisena ja asumisen hinta ja laatu edes jollain kohtuullisella tasolla eritysesti niille, jotka eivät voi ostaa omaa asuntoa. Heitä on jo yhä enemmän myös keskiluokassa.

Tällaisten kikkailujen sijaan hallituksella olisi erinomainen keino parantaa esimerkiksi nuorten asumispolulla etenemistä vuokra-asumisesta omistusasumiseen pyörtämällä päätös asumisoikeusasuntojen lainoituksen lopettamisesta. Mikään fakta ei nimittäin puolla sitä, että se tuotanto olisi valtiolle taloudellinen riski, kuten hallitus väittää. Asunnot sijaitsevat paikoilla, joilla kysyntä on taattu myös tulevaisuudessa, ja niitä voidaan tarvittaessa vuokrata. Järjestelmää voisi mieluummin pyrkiä kehittämään sen sijaan että se yritetään ajaa alas. Sitä myös asukkaat haluavat. He kokevat asoasumisen erinomaiseksi asumismuodoksi.

Olen kauhistellut sitä, kuinka lyhytnäköistä asuntopolitiikkaa tämä hallitus toteuttaa yhteiskunnan kannalta, mutta sen sijaan täytyy antaa tunnustusta siitä, että he toimivat linjakkaasti. Tämäkin asuntolainaesitys on täysin linjassa pelkkään markkinaehtoisuuteen luottamisen kanssa. Toimi kerrallaan riskejä myös asumisessa siirretään asukkaan harteille ilmeisesti ajatuksella, että jokainen on oman onnensa seppä. Tälläkö tavalla saadaan rakennettua vahva ja erityisesti välittävä Suomi?

Päivi Karvinen