Brysselissä oivallettua

Sain tilaisuuden käydä tutustumassa EU:n toimintaan Asuntoreformiyhdistyksen matkalla Brysseliin. Ohjelma oli loistava: Henna Virkkusen ja Maria Ohisalon tapaamisen lisäksi saimme tavata EU:n kohtuuhintaisen asumisen suunnitelmasta vastaavan Matthew Baldwinin, Housing Europen edustajan Sorcha Edwardsin ja kv. vuokralaisliitto IUT:n Barbara Steenbergin. Lisäksi saimme Suomen pysyvän EU-edustajiston tapaamisessa mainion Ilari Havukaisen ja Pauliina Porkan katsauksen unionin päätöksentekoprosessiin.

Asuntoreformiyhdistys järjestää säännöllisesti erittäin mielenkiintoisia seminaareja ja matkoja.

Meitä suomalaisia kiinnosti erityisesti, millä tavalla tuetun asumisen korkotukilainat saataisiin pois EDP-velkaamme rasittamasta. Nehän liitettiin velkaan vasta vuonna 2022 Tilastokeskuksen toimesta, kun Eurostat niin vaati. Jos tilastokeskus olisi avannut aiheesta keskustelun, olisi todennäköisesti tullut esiin, että niin ei kannata tehdä. Hollannissa ymmärrettiin asia, eikä taivuttu Eurostatin vaateisiin, eikä siitä ole mitään seuraamuksia ollut.

Nyt Suomessa eletään todeksi tuon tilastovirheen seurauksia. Kun valtionvelka on mitä on, hallitus haluaa karsia valtion tukemaa asuntotuotantoa muka säästääkseen rahaa. Näinhän ei oikeasti ole asian laita. Kyse on vain lainan takauksista, ei siis oikeasta rahallisesta kulusta. Koko korkolainakanta on noin 22 miljardia euroa, mutta valtiolle koituva eli verorahoin kustannuttava menoerä on korkotuen muodossa maksettavat muutama miljoona euroa vuodessa. Jos lainat saataisiin pois EDP-velasta, taakkamme kevenisi seitsemällä prosentilla.

Ei siis mikään pieni asia varsinkaan, kun kärsijöitä ovat kaikki, jotka tarvitsisivat kohtuuhintaisia asuntoja, joita päästä tuottamaan tarpeeseen nähden riittävästi. Seuraavakin hallitus on sitoutunut velkajarrun päällä seisomiseen, joten en ole kovin toiveikas tämän asian suhteen.

Se mikä pystyttiin vuonna 2022 tekemään kaikessa hiljaisuudessa nips naps, päätöksen purkaminen ei sitten tapahdukaan samalla tavalla. Kun kuuntelin Baldwinin selityksiä, miksi päätöksen purkaminen on niin vaikeaa, tuli mieleeni kesäajasta luopuminen. Sekin tuntuu päivänselvän järkevältä muutokselta, mutta sitä ei ole saatu aikaan. Samaa kohtaloa povaan tähän korkotukilainojen kohtaloon.

Hallituskin on herännyt asiaan, ja pyrkii saamaan asiaan muutosta, mutta se on siis hidas tie. Onneksi Suomessa ollaan jo alan piireissä miettimässä, miten laina-asiaa voitaisiin kiertää niin, että tuettu tuotanto saataisiin jatkumaan.

Tapasimme Brysselissä myös meppi Maria Ohisalon, jolla selvästi oli suomalaisen asuntopolitiikan tilannekuva hallussa. Olin iloinen, että hänelle, samoin kuin Henna Virkkuselle annettiin tuliaisiksi TVT Asuntojen kustantama Koti, yksilö ja yhteiskunta -kirja, jonka tekemisessä minäkin olin mukana.

EU:ssa on siis tekeillä kohtuuhintaisen asumisen suunnitelma, koska Euroopassa on asuntokriisi asumisen hinnan takia. Muun muassa jatkuvasti kasvavat asuntojen ja energian hinnat ovat nostaneet asumisen kustannuksia todella rajusti. Suomessa tilanne on hyvin erilainen kuin muualla Euroopassa. Meilläkin asumisen hinta on kohtuuton pienituloisille, mutta emme sentään joudu kärsimään energiaköyhyydestä kylmissä asunnoissa.

Suomessa pelätään, että nuo EU:n tulevat linjaukset tuhoaisivat hyvät järjestelmämme. Täällähän on saatu tähän saakka hoidettua asumisen sektori suhteellisen kunnialla, kun asiaa vertaa moniin eurooppalaisiin maihin.

Suomen pysyvässä EU-edustustossa saimme kuulla, että EU:lla ei ole asuntoasioissa lainsäädännöllistä valtaa. Ja kaikki ohjeistukset joudutaan kirjoittamaan väljästi, jotta ne tulevat eri maissa hyväksytyksi ja että niitä voidaan soveltaa paikallisia tarpeita huomioiden.

Tässä onkin asian ydin, jota meidän suomalaisten pitäisi pysähtyä pohtimaan huolella. Tuleva suunnitelma tulee olemaan ensisijaisesti suositus, ja sekin hyvin tulkinnallinen, joten ei kai meidän itse kannata sahata omaa oksaamme tulkitsemalla sitä itseämme vastaan. EDP-velan tilastointivirheestä kannattaisi ottaa opiksi. Jos emme tätä tee, me itse tuhoamme järjestelmää, joka on luonut asioita, joista muualla vain haaveillaan.

Brysselissä tuli toki monia muitakin asioita esiin, mutta tässä olivat itselleni päällimmäisiksi matkalta nousseet mietteet. Merkittävää antia oli totta kai myös se, että mukana oli monipuolinen joukko alan ammattilaisia, joiden kanssa sai vaihtaa kaikesta kuullusta ajatuksia. Vaikka ohjelma oli tiivis, ja tällainen sosiaalinen erakko väsyy sosieteeraamisesta, olin matkan jälkeen todella virkeä ja motivoitunut. Se kertoi minulle, että matka oli erittäin onnistunut!