Eläköön kohtuullistaminen

Downshifting on nyt rantautunut Suomeen. Sanaa on suomennettu mm. kohtuullistamiseksi, joka on mielestäni yksi hyvä termi kuvaamaan asiaa. Toisia voisivat olla elämän tasapainoittaminen tai vaikka itselle sopivan keskitien löytäminen.

Kysehän on siitä, että ymmärtää kaiken maailman ylilyöntien aiheuttavan yleensä vain vasta-aallon toiseen suuntaan, ikään kuin elämän tsunamin. Eihän äärikokemuksissa välttämättä sinällään ole mitään pahaa, mutta jos ne pistävät elämän liian sekaisin, niin silloin normaalitapauksessa pitäisi ihmisellä pitäisi alkaa sisäiset kellot soimaan.

Näin ainakin itselleni on käynyt, kun ikää on tullut enemmän ja fyysiset voimavarat ovat vähentyneet. On ollut pakko tajuta, että esimerkiksi hurja työtahti ei voi olla vaikuttamatta koko elämän tasapainoon. Olen oman kohtuullistamiseni tehnyt siirtymällä yrittäjäksi, jolloin voin säädellä itse työmäärääni.

Päätin heti aluksi, että pidän työmäärän kohtuullisena silläkin kustannuksella, että se vaikuttaisi taloudelliseen tilanteeseeni. Se on kannattanut. Lisäaika ajattelemiseen on tuonut mielenkiintoisia työtehtäviä ja myös ihan kohtuullisen korvauksen käytetystä ajasta. Puhumattakaan siitä, että nyt on riittävästi aikaa perheelle!

Mikä sitten estää ihmisiä yleensä tajuamasta oman elämän ylilyöntejä? Väittäisin, että se johtuu ainakin osittain siitä, että ihmisten elämä on nykyisin aivan liian materialistista. Joka puolella annetaan kuvaa siitä, mitä kaikkea ihmisellä pitäisi olla, jotta voisi tuntea olevansa onnellinen.

Tuo on tietysti vanha klisee, jonka vain ns. vaihtoehtoihmiset ovat ymmärtäneet jo kauan. Kukaan itseään trendikkäänä, haluttavana ja menestyvänä ihmisenä pitävä tai siihen pyrkivä ihminenhän ei ole voinut heihin yhtyä. Mutta jos tuo kohtuullistaminen nyt tulisi myös mediaseksikkääksi aiheeksi, kun se tarjoillaan englanninkielisen nimen avulla;) Kerrankin olen tyytyväinen englanninkielisestä termistä!