Elämä nivoutuu asumiseen monin tavoin

Sain eräältä blogini lukijalta mukavaa palautetta. Osaan kuulemma hyvin sitoa elämää laajemmin asumisen tavalliseen arkeen. Olin tyytyväinen, sillä siihen olen pyrkinytkin. Elämähän nivoutuu jollain lailla joka asiassa asumiseen.

Nyt luemme lehtien palstoilta, kuinka kummallisesti ihmiset käyttäytyvät helteen vuoksi. Tilanne voisi olla toisin, jos asunnoissa olisi laajemminkin ilmalämpöpumput viilentämässä huoneita edes yöaikaan. Ainakin oma pääni on kestänyt hellettä paremmin hyvin nukuttujen öiden takia.

Alkuviikosta uutisoitiin Hesarissa, että kaukaisempien lähiöiden opiskelija-asunnot eivät houkuttele nuoria. Esimerkkinä käytettiin Vantaan Korsossa sijaitsevaa Kulomäen aluetta. Samaisiin HOAS:n asuntoihin jouduin itse muuttamaan 80-luvun alussa Helsinkiin tullessani.

Sieltä piti päästä jo silloin nopeasti pois ihmisten ilmoille, ettei masennus valtaisi mieltä yhtä hataraksi kuin se parakkimainen asumus.

Tämän päivän Hesarissa valtionvarainministeri Katainen puolestaan varoitteli ihmisiä liiallisesta velanotosta asuntoa hankittaessa. Pitää osata varautua siihen, että rahaa jää muuhunkin elämiseen. Viisaasti varoiteltu, sillä asumiseen saa huomaamattaan todella uppoamaan rahaa.

Ja jos rahaa ei ole muuhun kuin asumiseen, muuttuu elämä todella ahdistavaksi. Sitä asiaa ei onneksi sentään itse ole tarvinnut kantapään kautta kokea, mutta myötäelää kylläkin muutamien haastateltavien kautta. Erityisesti rahan kautta asumisella on tänä päivänä todella moniulotteiset lonkerot elämäämme.

Luen parhaillaan Asuntoreformiyhdistyksen satavuotisesta historiasta tehtyä kirjaa. Yhdistys perustettiin kehittämään suomalaista asumista aikana, jolloin perusolot olivat todella ankeat. Kirja alkaa osuvalla kuvauksella.

” Näiden asuntojen ikävyys ajaa miehet kapakoihin, ahtaus saa naiset torailemaan keskenään ja aiheuttaa lasten siivottomuuden, harmaa puolihämärä masentaa mielen, riistää rohkeuden, toivon ja työhalun: siveellinen kurjuus kulkee käsikädessä ruumiillisen kanssa.”

Vaikkei tänä päivänä enää taistella samanlaisen tilanahtauden kanssa, asumisen kytkökset elämän laatuun laajemminkin ovat yhä olemassa. Edelleen huonot asumisen olot voivat masentaa mielen ja riistää rohkeuden, toivon ja työhalun. Onneksi kuitenkin ihmiset osaavat itsekin jo vaatia asumiseltaan laatua.

Haastattelin viimeviikolla erästä isännöitsijää, joka totesi, että asumisoikeusasukkaat ovat vaativampia asiakkaita kuin vuokralaiset. Heti perään hän lisäsi, että on aivan oikein, että ihmiset vaativat asumiseltaan laatua. Se varmistaa hänen mukaansa, että asuntojen omistajat kehittävät asumisoloja.

Viisas isännöitsijä. Ymmärsi selvästi asumisen merkityksen ihmisen elämässä laajemminkin.

Päivi Karvinen