Hallituksen kikkailu vie asuntoja pienituloisilta ihmisiltä

Budjettiriihessä päätettiin, että vuonna 2027 kohtuuhintaisten asuntojen tukemiseen tarkoitettuja korkotukilainavaltuuksia leikataan 365 miljoonalla eurolla. Tällä tavoin saadaan näyttämään asia siltä, että menoja on hurjasti leikattu. 

Tosiasiassa ei leikata, vaan kyse on lainatakuista ja mahdollisista korkokuluista, jos korkotaso taas nousee. Talousasiantuntijat ovat jo nimenneet tämän selväksi numeroilla kikkailuksi, mitä se selkeästi onkin.

Kurjinta tässä kikkailussa on se, että nuo luvut tarkoittavat rakennettuja asuntoja eli uusien kohtuuhintaisten asuntojen määrä laskee merkittävästi. Ja vieläpä sellaisten vuokra-asuntojen, joiden hinta asukkaalle on varsinkin pääkaupunkiseudulla lähes kolmanneksen edullisempi kuin vapaarahoitteinen vuokra-asunto. Jos markkinahintaisen asunnon vuokra on Helsingissä keskimäärin noin 22 euroa neliöltä kuukaudessa, valtion tuella rakennetun asunnon keskivuokra on noin 15 euroa neliöltä.

Aiemmin ei ollut niin väliä moisilla hinnoilla, kun asumistuella pystyi paikkaamaan tilannetta, mutta näin ei enää ole, koska vuoden 2024 keväällä hallitus päätti leikata reippaasti asumistukia. Opiskelijoiden asumistukea leikattiin puolestaan nyt elokuussa. Kovin ristiriitaiselta tuntuu sekin, että kun nuo valtion tukemat asunnot ovat niin paljon edullisempia asukkaille, miksi niiden rakentamista ei tueta, jotta oikeasti saataisiin myös asumistukimenoja kuriin. 

Hallitus onneksi nosti vuodella 2026 korkotukivaltuutusta aiemmin kaavaillusta. Syynä oli rakennusalan ahdinko tässä matalasuhdanteessa. Toivottavasti korjausliike tehdään myös vuodelle 2027, vaikka se onkin vaikeampaa, kun kaavailtu leikkaus on niin hurja.

Suomalaisessa asuntopolitiikassa on jo vuosikymmeniä uskottu markkinaehtoisuuden voimaan. Nyt se tuntuu saavuttavan joko tai -tilanteen, kun valtion tukemasta asuntotuotannosta halutaan päästä kokonaan eroon. Se on harmillista, sillä muualta maailmasta on selkeitä esimerkkejä siitä, kuinka pelkkä markkinaehtoisuus aiheuttaa asuntopulaa, nostaa asumisen hintaa asukkaille ja lisää asunnottomuutta. 

Niistä on jo selkeitä merkkejä Suomessakin. Jopa rakennusteollisuuden edunvalvojat varoittavat tulevasta asuntopulasta, ellei valtion tukeman asuntotuotannon avulla saada pidettyä tuotantoa yllä vuonna 2027. Asunnottomuuskin on jo lähtenyt kasvuun, ja pienituloisilta ihmisiltä menee jo puolet käteen jäävästä tulosta asumiseen.

Meidän kannattaisi ottaa askel taaksepäin ja alkaa ajatella taas enemmän sekä että -ajattelun tavoin. Vapaarahoitteista asuntotuotantoa tarvitaan totta kai, ja se on varmasti jatkossakin pääosassa. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin valtion tukemaa asuntotuotantoa, jotta rakentajille ja siihen toimintaan liittyvillä alihankkijoille riittäisi töitä, ja asukkailla olisi hyvät asumisen edellytykset sekä valinnan mahdollisuus asuinpaikan osalta. Näillä toimin varmistettaisiin ihmisille toivo ja eteenpäin menemisen fiilis, mikä on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta. Toivossa kasvaa myös tuottavuus, minkä perään nyt kovasti huudellaan Suomessa.

Päivi Karvinen