Helsingin etu ei aina ole koko yhteiskunnan etu
Luin Hesarista Osmo Soininvaaran ajatuksia ARA-tuotannosta. Soininvaaran ajatuksenkulku menee Lari Malmbergin artikkelissa oman ymmärrykseni mukaan kutakuinkin näin: ARA-tuotanto alas Helsingissä, jotta tontit saadaan myytyä kalliisti markkinahintaiselle tuotannolle, josta saadaan perittyä markkinavuokraa, jota sitten tuetaan asumistuella.
Ideaa perustellaan tasavertaisuudella; kaikille ei riitä edullisia kaupungin vuokra-asuntoja. Jotenkin ainakin minun rajallinen ymmärrykseni luki tuosta jutusta että reilumpaa olisi, jos kaikilla olisi se kalliimpi vuokra.
Onhan se kaunis ajatus, että tasavertaisesti jaettaisiin asumistukea ja kaupunki hyötyisi tästä järjestelystä lisätuloina. Mutta ajatuksella on toinenkin puoli.
Asumistuki maksetaan valtion budjetista eli me veronmaksajat kustannamme sen. Ja kuten jokainen ainakin alaa seuraava tietää, nuo tukimenot ovat kasvaneet ällistyttävää vauhtia sitä mukaa kun markkinaehtoinen asuntotuotanto on kasvattanut alaa asuntomarkkinoilla.
Viimevuosina ulkomaiset sijoittajatkin ovat havainneet suomalaisen tukijärjestelmän edullisuuden ja sijoittaneet rahaa runsain mitoin kiinni kansallisomaisuuteemme.
Sen sijaan ARA-tuotannon korkotukilainojen tuet ja avustukset maksetaan budjettitalouden ulkopuolelta Valtion asuntorahaston varoista. Varoja tuohon rahastoon kerryttävät ARA-tuotannon vuokralaiset ja asumisoikeusasukkaat vastikkeissaan.
Jos Soininvaara tarkoitti, että Helsinkiin luotaisiin myös oma asumistukijärjestelmä, niin siihenhän on tietysti paha näin sipoolaisena ottaa kantaa. Se on hesalaisten oma asia mitä kunnallisveroillaan maksavat.
On joka tapauksessa vaikea nähdä, että ARA-tuotannosta luopuminen olisi pitkällä tähtäimellä järkevä liikku. ARA-järjestelmässä on totta kai kehittämisen varaa, mutta eikö olisi järkevämpää luopumisen sijaan korjata se järjestelmä?
Ei kai voi olla kannattavampaa heittäytyä markkinoiden armoille lastuna laineille ja katsoa, kuinka markkinat hoitaisivat asian kuntoon? Nykyinen hillitön asumisen hintataso kai jo antaa viitettä siitä, mihin suuntaan silloin mentäisiin vielä kovempaa.
Ja toisaalta, jos ARA-tuotannosta luovutaan, sitä on vaikea enää käynnistää uudestaan. Jokainen tietää myös sen, että markkinahintaista tuotantoa ei tule koskaan olemaan ”riittävästi”. Tuotanto hiipuu oitis, kun vuokrataso alkaa madaltua. Sillä tavalla markkinatalous toimii kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.
Asumistuen käytössä on vielä sellainenkin näkökulma, jota en ole kuullut kuin taannoin poikani suusta: onhan se ihmisen itsetunnolle merkityksellinen asia, että pystyy maksamaan vuokransa omalla palkallaan, eikä vaan jonkin tuen turvin.
Niinpä. Tuollakin näkökulmalla on pitkällä tähtäimellä yhteiskunnallista merkitystä, jota kannattaisi miettiä tarkemmin sen sijaan että tuijotetaan vain euroja.
Päivi Karvinen