Järkevää positiivisuutta peliin

Kuuntelin tänä aamuna salilla Ylen ykkösaamua. Loistava ohjelma muuten. Ja kiitos Ylelle muutenkin tosi hyvästä ohjelmatuotannosta! Onneksi heidän ei tarvitse juosta klikkausjournalismin tahtiin. Ainakaan vielä.

Tänään Ykkösaamussa käsiteltiin Suomeen tehtyjä investointeja. Invest of Finlandin johtaja Antti Aumo perusteli tilastoihin vedoten, kuinka investointien määrä on kasvanut hienoisesti.

Suomea pidetään Aumon mukaan kustannuksiltaan kilpailukykyisenä maana monella sektorilla. Suomi on viime aikoina tehtyjen kilpailutusten perusteella valittu toimintamaaksi muun muassa Romanian, Irlannin ja Espanjan sijaan.

Aloina olivat muun muassa ICT ja Cleantech eli ns. puhdas teknologia, joka tarkoittaa tuotteita, palveluita, prosesseja ja teknologioita, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Ohjelmassa verrattiin tilannetta myös Ruotsiin. Edellispäivän Hesarissahan oli meille kerrottu, että Ruotsi mennä porskuttaa ja me vingumme pahasti jäljessä.

Aumo toi hyvin esiin, että ei pitäisi verrata mihinkään, vaan keskittyä omaan tekemiseen, mutta mainitsi, että investoinnit Ruotsiin sen sijaan ovat hienoisessa laskussa. Ruotsi on kuulemma saavuttanut todennäköisesti sillä saralla huippunsa.

Jäin miettimään ohjelmaa kuunnellessani, että miksi ryvemme jalat puoli metriä maan alla surkutellen tilannettamme? Ketä palvelee tämä pessimismin kylväminen tai sen jatkuva toitottaminen, että elämme nyt todella vaikeita aikoja? Jokaiselle on varmasti jo käynyt selväksi, että jotain tarttis tehdä.

Pessimismi palvelee tietysti nyt erityisen hyvin skandaalinhakuista mediaa. Ikävät uutiset myyvät aina paremmin.

Pessimismin ei kuitenkaan luulisi palvelevan meidän hallitusta eikä varmasti palvele meidän maatamme. Silti hallitus on ottanut taktiikaksi painottaa koko ajan vain uhkia, pakkoa ja luottaa kerta toisensa jälkeen tietynlaiseen saneluun.

Se kummastuttaa ja pistää miettimään myös tarkoitusperiä. Ja minä sentään olen alkujaan ajatellut ihan positiivisiakin ajatuksia nykyisestä hallituksesta.

Ylen ykkösaamussa haastateltiin myös Eduskunnan tulevaa pääsihteeriä Maija-Leena Paavolaa. Järkevän tuntuinen nainen muuten.

Paavola selitti, että kun hallitusohjelman toteutustavoite on nyt kovin etupainotteinen, niin siksi lakeja tehdään liian kovalla kiireellä. Entisestä poiketen lakeja valmistellaan myös selvityshenkilöiden kautta, kun ennen niitä valmisteltiin komiteoissa.

Komiteakäsittely oli hitaampaa, mutta Paavola totesi hyvin, että jälki oli yleensä laadukkaampaa, koska useamman ihmisen pähkäily tuottaa yleensä parempaa tulosta kuin yksinajattelu. Niinhän se on. Olen sen monta kertaa todennut omien kirjoitustenkin osalta.

Jos voisin olla hallituksen neuvonantaja, ehdottaisin minäkin Paavolan ja Tiitisen tavoin, että ottakaapa poijjat nyt askel taaksepäin. Heittäkää kiirus tykkänään pois ja myöntäkää, että nyt täytyy ottaa uusi alku tähän hommaan. Ehkä muutama henkilömuutoskin olisi paikallaan uskottavuuden palauttamiseksi.

Sen jälkeen voisi tehdä viestintästrategian, jonka yhtenä tärkeänä elementtinä olisi nostaa esiin kaikki mahdolliset positiiviset uutiset, joita nyt on revittävissä esiin ja vakuutetaan kansalle, että kyllä tämä tästä.

Koska niin se on, kyllä tämä tästä tokenee. Suomi on houkutteleva maa investoijien mielestä, meillä on huippuosaamista ja kuten Antti Aumo totesi, meidän palkkatasokin on kilpailukykyinen niillä aloilla, joilla nyt bisnes pyörii.

Jotain säätämistä varmaan on monessakin asiassa, mutta viestintästrategiaan voisi nyt lisätä myös sen, että palautetaan kompromissien teko ja konsensuspolitiikka kunniaan. Siinäkin meillä on huippuosaamista, kun sille ymmärretään vaan antaa arvo.

Päivi Karvinen

p.s. Kuva on muuten Tukholmasta, jossa vierailen vuosittain, koska pidän ruotsalaisesta positiivisesta itseluottamuksesta siihen, mitä he tekevät. Ja Tukholma on kaunis kaupunki.