Jotkut asiat säilyvät

Kävin Helsinki Desing Weekin ja Rakennusliike Firan tilaisuudessa suunnittelemassa unelmien naapurustoa. Paikalla oli minun ja kourallisen muun keski-ikäisen lisäksi enemmän kaupunkilaisia nuoria aikuisia. Oltiinhan Helsingin keskustan alueella, Kasarmitorin kupeessa.

Ajattelin ensin, että nyt saan varmasti asumisen tarpeista päivitettyä tietoa, jota tällainen keski-ikäinen maaseudun rauhassa Sipoossa asuva ihminen ei ole tullut ajatelleeksi.

Mielelläni päivitän itseäni, etten jämähdä asumisen ajatuksieni kanssa menneille vuosikymmenille. Helpostihan niin käy, kun omat asumisen olot vakiintuvat.

Mutta yllätyin siitä, kuinka samanlaisia ajatuksia nuorilla ihmisillä oli hyvän naapuruston suhteen. Pitää olla ympärillä vihreää, hyvät kulkuyhteydet, palvelut lähellä ja hyvät suhteet naapureihin.

Erityisesti kaivattiin uusille alueille paikkoja, joissa olisi helppo kohdata toisia ihmisiä. Yhteisöllisyys koettiin elämää rikastuttavana asiana niin sosiaalisesti kuin myös materialistiselta puolelta. Pidettiin järkevänä sitä, että kaikkea ei tarvitse itse omistaa, vaan suosittiin jakamisen ideaa.

Mukava oli kuulla myös, että nuoretkaan eivät halua elää ”äppien” kautta vapaa-ajallaan eli kaikkea ei pitäisi viedä nettiin, kun siinä maailmassa pitää jo työmaailmassa olla jatkuvasti kiinni.

Keskustelussa todettiin, että monet toiveet liittyivät olennaisena osana turvallisuuden tunteeseen ja yhteisöllisyyteen. Näinhän se on, että jotkut asiat vaan ovat ja pysyvät.

Päivi Karvinen