Kaupungistuminen on fakta, ei tunnetila

Tuon otsikon isä on Timo Aro, joka puhui tänään ARA-päivässä Helsingissä. Hän esitti väitteensä tueksi monta faktaa. Muun muassa:

–        Taajamissa asuu neljä viidestä suomalaisesta

–        ¾ maamme bruttokansantuotteesta tulee suurimmilta kaupunkiseuduilta

–        Maamme kaupungistumisaste on näkökulmasta riippuen 70 – 85 %

Ja kun mennään 15 vuotta eteenpäin, on tilanne todennäköisesti se, että joka kolmannessa kunnassa työikäisiä on vähemmän kuin huollettavia lapsia ja erityisesti vanhuksia. Työikäiset muuttavat yhä useammin kaupunkiin työn perässä.

Samasta aiheesta jatkoi tutkija Mikko Annala. Hän kertoi, kuinka olemme luoneet kaupungit ensin tehtaiden ympärille tehdaskaupungeiksi. Sitten on rakennettu kampuskaupunkeja yliopistojen ympärille.

Nyt pitäisi Annalan mukaan luoda kohtaamisten kaupunkeja niin, että ne vastaisivat ihmisten muuttuneita elintapoja ja työelämän vaateita. Annala visioi, että tulevaisuudessa :

–        Pelkkään rutiiniin perustuvat työpaikat häviävät

–        Yhdellä ammatilla ei enää pärjää läpi työuran

–        Työpaikan sijaan puhutaan työstä, yrittämisestä ja toimeentulosta

–        Yhdessä tekemisen taidot ja välineet korostuvat työn tekemisessä

Ihmiset todennäköisesti hankkivat elantonsa yhä useammin pieninä sirpaleina eri lähteistä. Vähän niin kuin minä nyt. Voin rauhoittaa kaikkia, ettei tämä elämäntapa ole lainkaan kauhea!

Annala esitti, että tulevaisuudessa sellaiset työt kuin sihteerin, kirjanpitäjän ja myyjän työt häviävät. Kauhukseni hän näytti myös esimerkin siitä, kuinka kone pystyy tekemään jo ihan hyvän tekstinkin!

Viesti olisi selvä: mitään vanhaa ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.

Vanhan kaupunkisuunnittelun ongelmana on Annalan mukaan ollut se, että tiloja ei ole suunniteltu edistämään kohtaamisia. Ja ettei auta hokea vain, että tiheä kaupunki on paras mahdollinen.

Tiheys kääntyy hyödyllisiksi asioiksi Annalan mukaan vasta silloin, kun se mahdollistaa vuorovaikutuksen.

Uudenlainen kohtaamisten kaupunki olisi sekoitus asumista, työntekoa ja palveluita. Se kokeilee ja kannustaa kokeilemaan. Ja se rakentuu asukkaiden, yritysten ja kaupungin hyvällä yhteistyöllä.

Sellaisesta kaupunkiasumisesta voisin itsekin tykätä.

Se että kaupungistuminen on monelle tunnetila johtuu varmasti siitä, että suomalaiset kaupungit nykymuodossaan eivät ole kovin kodikkaita, eläviä, sympaattisia tai puoleensa vetäviä muutoin kuin hetkittäin.

Niistä tosiaan puuttuu se luonnollinen vuorovaikutus ja kohtaaminen. Tuntuu siltä, että kaiken yllä on aina kiireen ja vaatimuksen tukahduttava saastepilvi.

Ehkä kaikki ei ole kuitenkaan kiinni vaan suunnittelun ja rakentamisen tavoista. Energiansäästämisessä asumisen tavat ja tottumukset ovat ratkaisevassa roolissa. Ehkä suomalaiset voisivat opetella höpöttelemään enemmän toistensa kanssa, niin syntyisi nopeammin noita kohtaamisten kaupunkeja.

Täytyy aloittaa itsestä.

Päivi Karvinen