Käyttäjien tarpeiden ajatteleminen luo loistavia oivalluksia
Kävin Paimion parantolassa. Olipas mielenkiintoinen vierailu. Opastuskierros ei sattunut aikatauluihin, mutta omatoimisestikin näyttelyyn tutustumalla pääsi hyvin kiinni Aaltojen arkkitehtonisesta ajatusmaailmasta.
En ollut tiennyt, kuinka perusteellisesti Alvar ja Aino olivat pohtineet potilaiden tarpeita. Makuulla aikaansa viettävä ihminen tarvitsee muun muassa omanlaisensa ilmanvaihdon huoneeseen ja kahden hengen huoneeseen on totta kai olennaista suunnitella hiljainen lavuaari, jossa huonenaapurin käsien pesu ei häiritse.
Värimaailman moninaisuus seesteisyydestä energisoivuuteen teki myös vaikutuksen. Olen itse väri-ihminen ja nautin parantolan värimaailmasta, Aaltojen valintoihin oli helppo yhtyä. Esimerkiksi paljon pitkällään oleva majoittuja tarvitsee mielen rauhoittumiseen tumman katon. Aallot olivat muuten valinneet kattoihin saman vihreän kuin minä makuuhuoneemme seinän tehosteväriksi. Keltaiset portaat puolestaan tuovat voimaa kulkea rappusissa.
Parantolassa oli myös paljon erinomaisia yksityiskohtia. Seinälle ripustetut, siivousta helpottavat kaapit olivat ilo silmälle ja ovenkahvat, joihin puseron hiha ei tartu, sai heti hyväksyntäni. Kuuluisa Paimio-tuolikin tuli koeistuttua ja toden totta, sen muoto helpottaa hengittämistä. Totesin sen myös erinomaiseksi kirjoitustuoliksi ergonomialtaan ja totta kai piti netteillä, millä hinnalla sen saisi. Uh, 3845 euroa; laatu maksaa.
Näyttelyssä oli vierekkäin 30-luvun ja 70-luvulla kunnostettu potilashuone. Jälkimmäinen oli tylsä, eikä todellakaan ollut Aaltojen luoman idean mukainen, jossa potilaan paranemiseen vaikutetaan myös miljööllä. Onneksi ikkunoiden takaiseen näkymään seitkytlukulaisuus ei ollut vaikuttanut, vaan rauhoittavaa mäntymetsää näkyi joka puolelta rakennusta.
En yhtään ihmettele, että Aallot ovat arkkitehtuurin jättiläisiä ja Paimion sanatorium yksi funktionalismin kärkihankkeita maailmassa. Heidän ajatusmaailmansa on kokonaisvaltainen, syvempää ymmärrystä henkivä.
Parantola oli upea tutustumiskohde ja onnittelin itseäni, että vihdoinkin kävin siellä. Ai niin, ravintola Toivon lounaskin oli erinomainen.
Päivi Karvinen