Kiire ei sovi lainvalmisteluun

Asumisoikeuslakia sorvataan uuteen uskoon kovalla kiireellä. Ihmetyttää aikataulu ja se, että pois aiotaan jättää lähes kaikkein tärkein uudistuksen tarve eli järjestysnumerokäytäntö.

Sen lopettamisella olisi kiire, sillä pitkään asuneet asukkaat joutuvat nykyisin useimmiten muuttamaan pois tutusta pihapiiristä, jos mielivät uuteen asuntoon. Vaihtaminen on tullut hankalaksi toteuttaa, vaikka lain tarkoitus on alun perin ollut aivan päinvastainen.

Sen sijaan lakia meinataan muuttaa esimerkiksi siten, että vastikkeiden tasauksesta halutaan poistaa normaalien korjauskulujen tasaaminen. Asumisoikeustalojen omistajat ovat voineet tasata isot korjauskulut kaikkien omistamiensa kiinteistöjen kesken, jolloin yksittäisellä talolla ei vastike nouse korjausten takia yllättäen. Asukkaille se on merkinnyt ennakoitavissa olevia asumiskustannuksia.

Lakimuutos tarkoittaisi yksinkertaisesti sitä, että asumisoikeusasunnoista tulisi samanlaisia kuin asunto-osakeyhtiötaloista, joissa yksittäinen talo joutuu kustantamaan kaikki korjauskulut itse. Siitä syystä useat osakeyhtiötalot ovat erittäin huonossa kunnossa. Tarpeellisia korjauksia lykätään kuin syntinen parannuksen tekoa, etteivät asumiskustannukset nousisi hillittömästi.

Toinen kauniisti sanottuna hieman ajattelematon ehdotus lakiesityksessä on, että asojen vastikkeet eivät saisi olla korkeampia kuin aravavuokrat. Asoasunnot ja talot ovat kuitenkin kalliimmilla lainoilla tuotettuja ja laadukkaampia tasoltaan. Vertailu tuottaisi tuloksena konkurssikypsät yhtiöt.

Ja kaiken huippuna ehdotuksessa on vielä se, että kun lailla tehdään kiinteistöjen järkevä hallinnointi mahdottomaksi, seurauksena lain noudattamatta jättämisestä olisi niin isot sanktiomaksut, että viimeistään ne vetäisivät yhtiön selvitystilaan.

Vapaavuori asuntoministerinä haluaa, että laki uudistetaan pikavauhdilla. Lain kirjoittaja myöntää, että on ollut niin kiire, ettei olla ehditty perehtymään minkään osapuolen toimintaan. Ei ole kuultu sen paremmin asuntojen omistajia kuin asukashallinto-organisaatioihin kuuluvia asukkaitakaan.

Lakiesityksen pitäisi toimia siis keskustelunavauksena. Sellaisena se on tosiaankin toiminut, mutta antaa varmasti aseita sellaisille tahoille, jotka haluavat saattaa järjestelmän siihen pisteeseen, että asunnot menevät myyntiin.

Siihen päättyisi asumisoikeusasumisen tarina Suomessa, sillä vaikka asukkailla on ollut mahdollisuus jo 15 vuotta perustaa yhdistyksiä hallinnoimaan kiinteistöjä, niitä ei ole syntynyt kuin kourallinen. Osa niistäkin on ammattitaidon puutteesta jo konkurssissa tai kolkuttelevat isojen toimijoiden ovia.