Kun maa järisee

Lomamatkalla Kreikan Zakinthoksella koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. Sata kilometriä lomakohteesta länteen oli merenpohjan syvyyksissä ollut reilun viiden richterin järistys.

Seisoin hotellihuoneessa peilipöydän edessä, kun yhtäkkiä jalkojen alla lattia alkoi liikkua. Otin kiinni pöydästä ja sekin huojui. Vaikka koko rupeama tuskin kesti kuin sekunnin, jäi se mieleeni lähtemättömästi. Voin hyvin kuvitella, että haitilaiset eivät halunneet nukkua öitään talojen sisällä koettuaan monin verroin pahemman rupeaman tammikuussa.

Muistan, kuinka kehoni valtasi hämmentynyt pelonomainen tunne, joka seurasi minua ja muitakin alitajunnassa mukana pitkin matkaa. Esimerkiksi korkealla kallion kielekkeellä kävi yhden jos toisenkin mielessä, että täällä ei olisi kiva olla silloin kun maa alkaa täristä.

Paikalliset totesivat kokemamme pikku järistyksen olevan aivan arkipäivää saarelaisille. Vuonna 2008 oli kuulemma vähän suurempi järistys ja 50-luvulla maaperää huojuttanut tärinä tuhosi suurimman osan saaren rakennuksista.

Taidamme tosiaankin elää Suomessa lintukodossa, mietin tuolloin.

Kotiin päästyäni oli pakko ottaa selvää, miten rakennuksissa voidaan varautua maanjäristyksiin. Onneksi täällä ei sitä tarvitse tehdä, kun energiansäästötoimet ja muut jutut tekevät jo sinällään rakentamisen Suomessa tyyriiksi.

Talot kuulemma hajoavat useimmiten siitä syystä, että ne tippuvat pois jalustaltaan. Sitä voi estää muun muassa laakeroimalla alusta.

Tulevaisuuden tekniikkaa puolestaan on toteuttaa rakennuksiin teräsvanteet, jotka pitävät palkkeja ja pilareita paikoillaan. Järistyksen jälkeen nuo vanteet vetävät palkit ja pilarit tarvittaessa myös paikoilleen.

Tuon kaltainen taipuisa, venyvä ja painuva, muttei silti rikkoutuva rakennemalli pitäisi olla mahdollista toteuttaa kaupalliseen käyttöön Yhdysvalloissa 5 – 10 vuoden päästä.

Toivottavasti onkin, sillä perusturvallisuuden tunteen soisi lisääntyvän joka paikassa. Mietin Zakinthoksella käydessäni, että olisipa hirveää, jos pitäisi varautua jatkuvasti siihen, että koti häviäisi alta milloin tahansa, eikä siihen voisi itse vaikuttaa millään tavalla.

Päivi Karvinen