Normipurun vaikeudesta

Kävin lounastamassa ministereiden Berner ja Tiilikainen tiedotustilaisuudessa. Kärkiviestinä oli normien purku.

Salillinen tiukkaan istutettuja toimittajia kuunteli, kuinka tavoitteena on joustavoittaa kansalaisten toimintaa ja edistää elinkeinoelämän mahdollisuuksia kuitenkin niin, että säilytetään turvallisuus ja ihmisten vaikuttamismahdollisuus.

Tilaisuudessa oli melkoinen sillisalaattitarjoilu asian puolesta, kun tarjolla oli liikenne-, maatalous- ja ympäristöministeriön alaiset asiat. Itse olin tietysti kiinnostunut asumisen ja rakentamisen asioista.

Mieleen jäi päällimmäiseksi, että liito-orava temmellyksiä ei ehkä enää jatkossa noteerattaisi yhtä tiukasti kuin ennen, opiskelija-asunnoista voitaisiin harkita autopaikkojen vähentämistä tai asukkaiden vapaaehtoisen talkootyön verokäytäntöjä selvitetään. Tuttuja juttuja jo entuudestaan.

Kovin paljon ei Tiilikaisella ollut konkreettista kerrottavaa jo tehdyistä päätöksistä.

Tilaisuudessa mietin, että miksi tämä tilaisuus oli oikein järjestetty, kun uutisoitavaa tästä ei juuri ole. Saman huomion oli tehnyt moni valtakunnallisen median paikalla ollut toimittajakin, koska päivän pääuutislähetyksissä ei asiaa käsitelty nimeksikään.

Tiilikainen pääsi uutisiin maatalousasioista ja Berner selittämään, kuinka Suomessa ongelmalliseksi asian tekee se, että meillä säädetään lakeja kun muualla tyydytään säätelemään säädöksin. Niitä on helpompi soveltaa ja myös muokata uusiksi. No niinhän se on.

Skeptikkona toki mietin, että tuo tilaisuus oli vain julkisuustemppu, hallituksen kikka kolmonen päästä ulos jostakin muusta asiasta kuin yhteiskuntasopparista. Saattoi ollakin ja toimikin jossain määrin.

Silti harmitti, että tilaisuuden kärkiasia, normien purku jäi yhä vaille tukevaa lihaa luiden päällä. Me kaikki toimittajat odotimme varmasti jo tuloksia uutisoitavaksi.

Muistan kuinka ministeri Vapaavuori julisti ministerikautensa aluksi normipurkutalkoot muistaakseni vuonna 2007. Siitä asti hommaan on tehty. Olisi jo lupa odottaa tuloksiakin.

Tiedän toki, että ainakin asumisen saralla normien purkaminen on todella työlästä. Kuten arkkitehti Jari Mäkimattila totesi asiasta keskusteltuamme, niillä normeilla on yleensä perusteensa.

Miten yhdistää jo pitkään harjoitettu poukkoileva politiikanteko pitkäjänteiseen ja vastuulliseen kokonaisuuksien ymmärtämiseen ja hiontaan. Siinäpä sitä purtavaa.

Toivon todella,  että tuo epäilykseni tiedottamisen julkisuushakuisista syistä ei nyt pitänyt paikkaansa, vaan että ministerit aidosti halusivat kertoa väliaikatietoja asiasta. Olihan heillä toki paljon hyviä aihioita asiasta.

Päivi Karvinen