Nyt on aika ymmärtää

Päätettiin jo viikolla, että meni rajat kiinni tai ei, mökille ei lähdetä. En koe millään tavalla tarvetta panikoimiseen koronan takia, mutta tämä on taas niitä tilanteita, että kun faktat on lyöty pöytään, pitää ymmärtää tehdä oikeat johtopäätökset: nyt pitää pitää itsensä eristyksessä kaikin mahdollisin tavoin, jottei aiheuta muille vaaraa.

Ymmärrän kyllä kanssakulkijoita, joita tämä eristystilanne rassaa. Kun lapset olivat murkkuiässä, totesin moneen kertaan töihin mennessä, että ”ihanaa päästä töihin lepäämään”. Ja nyt olen sanonut jo moneen kertaan, että onneksi ei ole enää kotona pieniä lapsia. Riittää, kun pitää itsensä pois ihmisten ilmoilta ja saa lukioikäisen ymmärtämään eristäytymisen merkityksen. 

Samoin olen äärimmäisen kiitollinen Sipoon kunnan intervalliyksikölle, kun soittivat eilen, että pitävät äitimuorin hoidossa nyt pidempään. Meinasi jo hiki nousta niskakarvoihin, kun mietin, että joudun käymään kipakkaa alzheimermuoria lääkitsemässä aamuin illoin. Sipoossa nimittäin yksi hoitaja oli saanut koronatartunnan ja kotihoidosta jo soiteltiin, että pystynkö minä hoitamaan muoria tarvittaessa. 

Tänä aikana on kyllä muutenkin oppinut arvostamaan toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa! Ja kerrankin voi perustelluilla syillä todeta, että jokaisen omalla toiminnalla on todella merkitystä!

Terveyttä olen nivelvaivojeni takia oppinut arvostamaan jo aikapäiviä sitten, mutta nyt koen jokaisen koronattoman päivän lahjana, josta nautin täysillä. On ihanaa, kun pystyy käymään lenkillä Martinkylän pelloilla tai ulkoilualueella. Onneksi olen jo 30 vuotta sitten oppinut myös jumppaamaan kotona. Ja iloitsen erityisesti siitä, että läheiset ovat saaneet tähän saakka olla terveitä!

Mainitsin alussa, etten panikoi koronan takia. En enää tällä elämänkokemuksella koe tarvetta panikoida monenkaan asian suhteen, sillä olen läksyni oppinut. Asioista ei kannata kantaa huolta moneen kertaan, kun yleensä vähintäänkin se toinen kerta eli etukäteen murehtiminen on turhaa. En ole osannut aina näin ajatella ja uuvuttanut itseni turhalla murehtimisella, mutta näköjään siitä voi oppia poiskin. Hyvä niin.

Ja vaikkei minua tämä eristys häiritse, ymmärrän toki heitä, jotka ovat kovin sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita. Tällaiselle jängän reunalla syntyneelle puolierakolle eristysaika ei juuri hirveästi poikkea normitilasta. Toki sitten, kun eristys päättyy, se hieman sosiaalisempi puolikas tapaa varmasti oikein mielellään muita ihmisiä. 

Vaikka puolierakko olenkin, tiedän että tarvitsen muita ihmisiä elämän tasapainon ylläpitämiseksi. Me kaikki tarvitsemme. Siksi nyt on ymmärtämisen aika.

Päivi Karvinen