Ökyilyn loppu

Kävin puhumassa Asuntomessujen loppuraporttiseminaarissa Seinäjoella. Minut pyydettiin mukaan paneeliin, jossa pohdittiin hyvän asumisen lähtökohtia ja asumisen tulevaisuutta.

Kolme muuta panelistia olivat ARAn ylijohtaja Hannu Rossilahti, maisema-arkkitehti Tommi Heinonen ja messurakentaja Mikael Muurimäki eli ihan asiantuntevassa porukassa sain olla mukana.

Olen ollut viimeiset kahdeksan vuotta kirjoittajana, joten oli mielenkiintoista vaihtaa asiantuntijuus puhumiseen. En muistanutkaan kuinka mukavaa puuhaa sekin on!

Parituntisen keskustelun aiheina olivat erityisesti puurakentaminen, asumisen terveysvaikutukset, yhteisöllisyys ja tietysti messujen vaikutus asuntomarkkinoihin ja asumisen kehittämiseen yleensä.

Itse nostin esiin muun muassa, ettei yhteisöllisyys ole mihinkään hävinnyt, vaan se on muuttanut muotoaan internetin takia. Ihmiset haluavat yhä olla aktiivisia, mutta asumisen sijaan heitä yhdistää muut asiat, esimerkiksi ruoka.

Korostin myös sitä, kuinka puurakentaminen vastaisi hyvin ihmisten lisääntyneeseen tarpeeseen kiinnittää huomiota terveyteen. Toin kyllä esiin myös sen, että puuta ja betonia ei pidä laittaa vastatusten, molempia tarvitaan jo senkin vuoksi, että on ihmisiä, jotka pelkästään tunnesyistä valitsevat jommankumman.

Totta kai puhuin myös asumisen taloudesta. Sillä on yhä suurempi merkitys erityisesti nuorten kohdalla. Nuorten ikäluokat eivät voi odottaa kasvattavansa varallisuuttaan yhtä hyvin kuin vanhempansa.

Se tuo tullessaan monenlaisia seurauksia, joista keskustelun lopuksi nostin esiin yhden näkökulman digitalisaation uhasta, vaikka totta kai pidän digitalisaatiota myös mahdollisuutena.

Jos nuorilla ei ole töitä eli heillä on yhä enemmän vapaa-aikaa ja toisaalta vähemmän taloudellisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa, se lisää väistämättä myös radikalisoitumisen uhkaa. Juuri taannoin kuulimme, kuinka Lappeenrannassa oli hakkeroitu erään talon lämmitysjärjestelmä. Ehkä kaukaa haettua, ehkä ei.

Joka tapauksessa nuorten kohdalla hyvän asumisen tarpeet näyttäytyvät jo nyt selvästi erilaisena kuin vanhemmille sukupolville. Ei ihme, että omakotitalorakentaminen on vähentynyt vuosi vuodelta ja keskusta-asuminen kasvattaa suosiotaan.

Ehkä Asuntomessut ovat hyvällä kehittymisen tiellä, kun paneelissa ei puhuttu juuri lainkaan perinteisestä ökytaloasiasta. Huomasin sen vasta paneelin jälkeen, kun minulta kysyttiin asiasta.

Poissa puheista, poissa tarvevalikosta.

Päivi Karvinen