Pysyvätkö kaikki mukana?

Haastattelin taannoin sosiaalityön yliopistolehtori Jarkko Rasinkangasta. Haastattelusta jäi erityisesti mieleen Jarkon lausumana, että myös asumisen sektorilla kaikkien pitäisi voida kokea, että systeemi hyödyttää heitä jollain lailla. Kommentti liittyi hallituksen päätökseen asumistuen leikkauksista, jotka ovat pahasti horjuttaneet pienituloisten toimeentuloa, eikä työllisyystilanne olekaan paikannut tilannetta, kuten hallitus toiveikkaasti ajatteli tehdessään päätöstä. Jäljelle ovat jääneet vain leikkausten vaikutukset, mikä on selkeästi lisännyt eriarvoisuuden tunnetta pienituloisten keskuudessa.

Nyt hallitus on puoliväliriihessä päättänyt alentaa suurituloisten verotusta dynaamisiin talousvaikutuksiin perustuen. Asiantuntijat ovat varoitelleet, että toimenpide sisältää pahoja riskejä, että ei ole kirkossa kuulutettu, että veroale todella aktivoi suurituloisia kansalaisia työmarkkinoilla tilanteessa, jossa maailmanpolitiikan tiekin on täynnä epämiellyttäviä ylläreitä. Ja että on numeroiden kaunistelua rahoittaa toimi Valtion eläkerahastoon rahastoiduilla varoilla eli että lainataan rahastolta, jotta saadaan homma näyttämään siltä, että valtion velka ei kasva. Kyse on kuitenkin lopulta samasta asiasta, lainanotosta.

Kaikkien meidän puolesta toivon, että hallituksen hurja riskinotto kannattaa. Jos riskit laukeavat, laskun maksamme me kansalaiset tavalla tai toisella, joko lisäleikkauksien tai verojen kautta. Ja sen homman joutuu tekemään tulevat hallitukset. Yrittäjänä toki tiedän, että riskejä pitää ottaa, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että positiivista fiilistä on hyvä saada aikaan tavalla tai toisella, mutta nyt tuntuu kyllä taiteilulta liian kaltevalla pinnalla.

Riskinä on, että eriarvoisuuden tunne kasvaa entisestään, mikä vaikuttaa Rasinkankaan mukaan kansalaisten luottamukseen niin toinen toisiaan kuin myös instituutioita kohtaan. Luottamus on kuitenkin se liima, jota me tarvitsemme näin pienenä kansana eteenpäin menoon. Kaikkien pitää voida hyvin, jotta jokainen kokee arvokkaaksi tehdä töitä tämän maan rakentamiseksi, ja tarvittaessa myös puolustaa maata.

Kuulin juuri Kovan päivän illan esityksessä Suomen kuvalehden toimittaja Robert Sundmanin suusta, että jos jutun otsikkoon laitetaan kysymysmerkki, se tarkoittaa kieltävää vastausta. Tuo kysymysmerkki kertonee nyt kantani siihen, miltä minun mielestäni näyttää nykypolitiikan suunta, ei kovin vahvan ja välittävän Suomen rakentamiselta. Eriarvoistumisen tunne on kasvanut ikävällä tavalla tämän hallituksen tähänastisten päätösten myötä, eikä kaikki tunne enää pysyvänsä mukana. Siitä kertoo rajua kieltään esimerkiksi se, että asunnottomuus on kasvanut tällä hallituskaudella jopa työssäkäyvien parissa.

Todella toivon, että hallitus onnistuu nyt riskinotossaan, ettei yhä useampi putoa kelkasta ja tuleville sukupolville kasvateta alati kohtuuttomampaa taloudellista ja sosiaalista taakkaa.  

Päivi Karvinen