Sekä että -ajattelun tarpeellisuudesta asuntopolitiikassa

Helmikuun alussa julkistettiin uusi asuntopoliittinen kirja, jonka tekemisessä minulla on ollut ilo olla mukana. Koti, yksilö ja yhteiskunta – Näkökulmia kohtuuhintaiseen vuokra-asumiseen -kirjan tekemisen lähtökohtana oli tuoda alalle jatkuvasti lisääntyvän joko tai -ajattelun sijaan hieman laajempaa näkökulmaa.

Kirjaa tehtiin kolmatta vuotta. Vaikka aloittaessa mietin, että mahtaakohan kirja olla ajankohtainen enää julkaisuvaiheessa, niin nyt kirja tuntuu vielä enemmän ajankohtaiselta. Kaikilla politiikan saroilla on ikävä kyllä lisääntynyt mustavalkoinen ajattelu, jossa toisin ajattelevan näkökulmia ei edes kuunnella. 

Niin on asian laita ollut jo pitkään myös asuntopolitiikassa. Leirijako menee valtion tukeman ja vapaarahoitteisen asuntotuotannon välissä, vaikka järkevämpää olisi ymmärtää, että kaikkien kannalta olisi edullisempaa istua yhteisen leirinuotion äärellä. Tuon ymmärryksen lisäämistä kirjamme koettaa nyt lisätä.

Minun roolini kirjan sisällöntuotannossa oli haastatella 15 asiantuntijaa. Erittäin mielenkiintoinen tehtävä, sillä sain tavata hyvin monella tavalla asuntomarkkinoista ajattelevia ihmisiä, ja sain itsellenikin uusia näkökulmia.

Esimerkiksi tulin ymmärtämään kuinka liika yhteiskunnan vuokralaistuminen on pitkällä tähtäimellä kansantaloudellinen ongelma, jos ikääntyvistä yhä suurempi osa tulee olemaan asumistukien tarpeessa. Tai kuinka tutkijoita haastatellessa tajusin, kuinka vähän meillä on Suomessa asumisen tutkimusta. Päätöksiä tehdään kovin huterin perustein. 

Erityisen antoisaa ja myös haastavaa oli päästä haastattelemaan heitä, jotka ajattelevat valtion tukemasta asuntotuotannosta toisella tavalla. Minähän kuulun niin sanottuihin ara-uskovaisiin, ja haluaisin laajentaa valtion tukeman tuotannon edut keskituloisillekin ihmisille.

Sain tehdä omaa tietämystäni hyödyntäen haastateltaville hankalia kysymyksiä, joiden myötä hekin joutuivat ajattelemaan toisin, ihan niin kuin minäkin heidän vastaustensa myötä. Lopulta haastattelut ja niiden tuotokset olivat nimenomaan sekä että -henkisiä, ei puolesta eikä vastaan, vaan laaja-alaisesti asioita pohdiskelevia. Hyvä niin.

Kuuntelin menneellä viikolla täällä Las Palmasissa etänä Asuntoreformiyhdistyksen vaaliseminaaria, jossa Y-säätiön kansainvälisten asioiden päällikkö Juha Kahila nosti esiin, että asunnottomuus on ikävä kyllä lähtenyt lisääntymään Suomessa. Kahila peräänkuulutti kokonaisnäkemyksen merkitystä politiikanteossa. 

Itse laittaisin yhtäläisyysmerkit kokonaisnäkemyksen, laaja-alaisen ajattelun ja erilaisten näkemysten yhteensovittamisen kanssa. Sillä tavoin Suomessa on asuntopolitiikkaa hoidettu todella hyvin tuloksin vuosikymmeniä. 

Toivottavasti meidän kirjamme on edes pienen askeleen verran yhdistämässä leirinuotioita. Pienellä maalla ei minun mielestäni olisi oikein muuhun varaa.

Pääset lukemaan kirjan tämän linkin kautta: Koti, yksilö ja yhteiskunta

Päivi Karvinen