Sukupuolella on merkitystä työelämässä
Filosofian ylioppilas Saara Seppälä toi Hesarin mielipidekirjoituksessaan (HS 24.2.) esiin, että asiantuntijuuden pitäisi ratkaista työelämässä sukupuolikysymyksen sijaan. Niin minäkin uskoin 80-luvulla nuorena opiskelijana.
Sittemmin työelämä on osoittanut todeksi asian, joka myös jo julkisesti tunnustetaan eli että sukupuolella on merkitystä työelämässä. Nuoren naisen työn hakemista hankaloittaa lapsentekoikä. Sen lisäksi perheen ja työn yhdistämistä pidetään yhä ensisijaisesti naisten haasteena. On selvä, että nuo asiat vaikuttavat naisten urakehitykseen.
Kun naisten eteneminen työelämässä on jo lähtökohtaisesti hankalampaa kuin miesten, ei ihme, että naisten asiantuntijuutta ei myöskään tunnisteta. Ei riitä, että tehokkaat superyksilöt nousevat silloin tällöin esiin, vaan tarvittaisiin naisten asiantuntemuksen esiin nostamista laajemmin.
Ei naiseus suinkaan ole mikään erityistaito työelämässä, mutta naisen näkökulma asioihin muotoutuu useimmiten jo pelkästään lapsen hankintaan liittyvistä syistä erilaiseksi kuin miehen. Siksi ainakin minä haluaisin, että naisten ääni kuuluisi koko yhteiskunnassamme vahvemmin.
Meidän naisten merkitystä ei tietenkään kukaan järkevä ihminen kiistä, mutta naiseuden aiheuttamat esteet työelämässä tuntuvat monista naisista vähintäänkin ammatillista arvoa halventavina tekijöinä.
Mutta millä muulla tavalla kuin kiintiöimällä saamme naisia esiin työelämässä ja asiantuntijoiksi mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun?
Mielestäni kiintiöajattelua tarvitaan niin kauan kuin naisten määrä vaikuttajina on silmiin pistävän vähäinen. Sitä se yhä edelleen on. Toki tarvitaan myös naisten omaa ymmärrystä luottaa itseensä ja toisiinsa. Eikä pahitteeksi olisi, jos valveutuneet miehet havahtuisivat huomaamaan naisten osaamisen nykyistä paremmin.
Pisteenä iin päälle voisi vielä tasata lapsen hankinnasta aiheutuvat kulut kaikkien työnantajien kesken. Pelkästään jo sillä tavalla vähennettäisiin melkoisesti sukupuolen merkitystä työelämässä.
Päivi Karvinen