Tarjolla halpoja asuntoja joen rannalla keskellä kaupunkia

Mitä tehdä itäsuomalaiselle muuttotappiokaupungille, joka on kuitenkin asumisolosuhteiltaan erinomainen? Matalaa asutusta ja liiketilarakentamista, väljyyttä, vehmautta, viihtyisyyttä ja kuohuva koski keskustan kupeessa. Imatrasta on nyt kyse

Mietin tuota käydessäni siellä alkuviikosta juttukeikalla. Haastattelemani asuntojen välittäjä kuvasi ongelmaa reuna-alueongelmaksi. Kaupungin keskustassa tai heti sen liepeellä olevat asunnot menevät senioreille hyvin kaupaksi, mutta heti vähän kauempana olevat asunnot eivät.

Jo parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevat asunnot ovat haasteellisia myytäviä. Erityisen haasteellisia ovat perheasunnot.

Venäläiset ostajat ovat vähän helpottaneet tilannetta. Ostamalla sijoitusasunnon Imatralta he saavat edullisesti kortteerin vierailuilleen sekä rahansa turvaan. Siksi Imatralla joka toisessa autossa onkin venäläiset kilvet ja liikkeiden tarjouskyltitkin ovat monin paikoin pelkästään venäjäksi.

Jotta Imatra säilyisi suomenkielisenä kaupunkina, pitäisi sinne saada varmaan jotain muutakin kuin koski, Valtionhotelli ja heinäkuinen Big Band –festari. Mutta mitä se voisi olla?

En oikein lämpene valtion laitosten hajasijoittamiselle kepulaiseen tyyliin vaikka ehdottomasti haluaisin, että elämisen mahdollisuudet säilyisivät muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. On järjetöntä, että kaikkien pitää ahtautua Helsingin kupeeseen, kun Suomessa on niin paljon kauniita asuinseutuja.

Toivoisin valtion käyttävän aluetukia uusien innovatiivisten matkailuideoiden kehittämiseksi. Tai sitä tukea voisi käyttää siihen, että perustettaisiin Leville Päivikki Palosaaren matkailukoulu, jossa Päivikki itse opettaisi kädestä pitäen uusia Päivikkejä.

Valmistumisen jälkeen heidät sitten sijoitettaisiin raukoille rajoille tuomaan vipinää ja työtä. Sitä tarvittaisiin, jotta niihin Imatrankin perheasuntoihin saataisiin asukkaita.