Tarvitaanko lisää tilaa?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori nosti esiin Sipoon Sanomien haastattelussa (14.1.) että suomalaiset tarvitsisivat lisää tilaa asuntoihinsa. Että elintason pitäisi näkyä myös asuntojen koossa. Jäin miettimään tuota asiaa moneltakin kannalta.

Kävin juuri työmatkalla Pariisissa keräämässä aineistoa Ranskan asuntopolitiikasta kertovaan artikkeliin. Haastattelin siellä myös suomalaista, kolmekymppistä Lauraa, joka asuu ranskalaisen miehensä kanssa 42 neliöisessä vuokra-asunnossa. Vuokraa he maksavat asunnostaan 900 euroa vaikka asuinalue on pariisilaisittain edullisimmasta päästä. Omistusasuntojenkin neliöhinnat huitelevat kuulemma noin 6 000 euron pinnassa.

Asuminen Pariisissa on siis kallista. Se on toki vaikuttanut siihen, että asutaan ahtaasti, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Ranskalaisten henkilökohtainen reviiri on paljon pienempi kuin meidän suomalaisten. Siitä kertoo jo kuuluisat ranskalaiset poskisuudelmatkin. He päästävät toiset ihmiset lähemmäs itseään.

Tarvitsemmeko koko ajan vain lisää tilaa ympärillemme ollaksemme tyytyväisiä elämään? Pidämmekö itsestään selvyytenä sitä, että lisääntyvä elintaso pitää näkyä ulospäin?

Suomalaisilla on tällä hetkellä keskimääräisesti hyvä elintaso. Silti me voimme huonosti. Masennus vaivaa niin nuoria, lapsiperheellisiä kuin vanhuksiakin, eikä se ole ihme. Vanhemmat joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä eikä sellaiseen rooliin hyppääminen houkuttele nuoria. Ikäihmiset puolestaan saavat jatkuvasti lukea hoitomenojen vähentämisistä ja siitä kuinka he joutuvat jäämään ylityöllistettyjen lastensa riesoiksi.

Mikä sitten avuksi, jotta voisi asua kohtuuhinnalla ja käyttää aikaansa muuhunkin kuin työntekoon? Henkilökohtaisella tasolla suosittelen asennemuutosta.

Vapaavuori tarmokkaana asuntopoliitikkona saa varmasti aikaan halutessaan lisää isompia asuntoja. Ne kuitenkin myös maksavat enemmän ellei asuntojen määrä ole todella suuri. Asuntojen tuottajat tuskin kuitenkaan innostuvat tulevaisuudessakaan tekemään hillittömästi asuntoja halvemmalla, kun saavat riittävän tuoton firmalleen vähemmälläkin määrällä. Markkinatalous pitää huolta siitä, että hinnat pysyvät jatkossakin kalliina.

Jokaisella on kuitenkin omassa elämässään mahdollisuus valita, haaliiko tavaraa näyttääkseen muille vai kulkeeko omia polkujaan ja valitsee itselle sopivamman tavan elää.

Luopumalla esimerkiksi jatkuvasta suorittamisen paineesta saattaisi luovassa laiskuudessa syntyä jopa idea uudesta Nokiasta, jolla Suomi pääsisi uuteen nousuun. En siis haaveilevan idealistin tavoin usko, että palaaminen kivikauteen tekisi meitä onnellisiksi. Peräänkuulutan leppoisampaa menoa siitä syystä, että uskon sen tuovan kaikella tavalla hyvinvointia elämäämme – niin yksityiselle ihmiselle kuin koko kansakunnallemme.

Tähtitieteilijä Esko Valtaojan mukaan meillä on rajattomat mahdollisuudet kehittää tekniikkaa yhä paremmin elämäämme palvelevaksi ja elintasoamme kohottavaksi. Ainoa este sille kuulemma on se, onko meillä viisautta tarpeeksi.

Ajatteleminen vaatii aikaa. Viisautta voisi olla nyt suurempien asuntojen haalimisen sijaan antaa aikaa ajattelemiselle. Suomessa on jo saatu havaita, ettei suorituskeskeinen puurtaminen tuota hyvää oloa kenellekään. Jos yhteiskunta ei tajua tuota asiaa, kannattaa sitä joka tapauksessa alkaa pohtia omassa elämässä.

Päivi Karvinen