Tuottavuus edellä mennään!
Kävin PTT:n, Aalto-yliopiston ja 4Front Oy:n tiedotustilaisuudessa, jossa julkistettiin selvitys vuokra-asuntosijoitusalan kannattavuudesta, kilpailutilanteesta ja kehittämistarpeista.
Erityisesti jäi mieleen asia syrjäyttämisvaikutuksesta. Se on melko uusi termi suomalaisten suussa ja sen avulla pyritään todistamaan se, kuinka kohtuuhintainen ARA-asuntotuotanto, siis valtion tukema vuokra- ja asumisoikeusasuntotuotanto vähentää vapaarahoitteista asuntotuotantoa.
Niin se kuulemma tekee, koska kun ARA-asunnot ovat markkinoilla, ne vähentävät vapaarahoitteisten asuntojen kysyntää, eikä sijoittajat sitten satsaa niihin riittävästi.
Hmm…minkähän takia asunnon tarvitsijat ovat erittäin kiinnostuneita ARA-asunnoista? Olisikohan syynä se, mikä todettiin pari viikkoa sitten Tilastokeskuksen vuokratilastojulkaisussa. Esimerkiksi Helsingissä yksityisten omistamien ns. vapaarahoitteisten asuntojen vuokra on noin seitsemän euroa neliöltä kalliimpi kuin ARA-asunnoissa.
Jos ARA-tuotantoa ei siis olisi, vapaarahoitteista tuotantoa olisi tämän syrjäyttämisteorian näkökulmasta katsottuna nykyistä enemmän. Luojan kiitos ARA-tuotantoa on, jotta lastentarhanopettajillakin on varaa asua Helsingissä!
Selvityksen mukaan ARA-asuntoja toki tarvitaan erityisryhmille, joihin luetaan myös pienituloiset. En saanut vastausta siihen, mikä olisi pienituloisuuden raja. Minun mielestä se on aika olennainen kysymys päättäjille, joita varten tämäkin selvitys on kuulemma tehty.
Sekin todettiin, että ARA-tuotanto laskee vuokratasoa eli vähentää sijoittajien tuottoja. Siinä taisi tulla todellinen syy tutkimuksen tekemiseen.
Olen itsekin asuntosijoittaja ja ymmärrän kyllä tietyt tuotto-odotukset, mutta kuten olen yrittäjänäkin vähän erikoinen, en ymmärrä riistomeininkiä asuntosijoittamisessakaan. Haluan mieluummin tarkastella asioita pitkällä tähtäimellä niin, että kokonaisuudessa asiat olisivat kohtuullisessa tasapainossa, tässä tapauksessa myös asukkaan kannalta katsottuna.
Siksi en yhteiskunnallisen kokonaisedun kannalta ymmärrä ajatusta tuotantotukien mollaamisesta ja asumistuen puolesta puhumisesta. Se nimittäin tuntuu nyt olevan tiettyjen tahojen intressinä.
On kaikille selvää, että tuo mainitsemani seitsemän euron vuokratasoero rahoitetaan osaksi verovaroin kustannetulla asumistuella. Siihen muuten käytetään jo noin kaksi miljardia euroa vuodessa.
Sen sijaan ARA-tuotantoon valtion kassasta ei käytetä rahaa, vaan mahdolliset korkotuen aiheuttamat kustannukset katetaan valtion asuntorahaston varoilla. Ne varat kerätään vuokra- ja asumisoikeusasukkailta vuokrissa ja vastikkeissa.
Tänään annetussa selvityksessä ei suinkaan todettu, että ARA-tuotantoa ei tarvittaisi, mutta kuitenkin että markkinaehtoisuutta pitäisi lisätä. Niinpä niin. Tuottavuus edellä tosiaankin on alalla menty jo jonkin aikaa.
Kun on seurannut asuntomarkkinoita ja –politiikkaa jo lähes 25 vuotta, täytyy todeta, että nyt tarvitaan kaikki voimat puhumaan järjen ja kohtuuden puolesta, jotta ihan oikeasti saadaan tuotettu kohtuuhintaista asumista.
Minä aion tehdä hankalia kysymyksiä jatkossakin alan tiedotustilaisuuksissa, jotta asioiden toinenkin puoli tulee näkyviin.
Päivi Karvinen