Valtio kuppaa vuokralaisia ja asumisoikeusasukkaita
Tämän päivän Hesarissa Marja Salmela nosti esiin Asuntopolitiikka on umpisolmussa –artikkelissaan, kuinka valtio perii vuokrataloyhtiöiltä lainoista jopa kaksi prosenttiyksikköä enemmän korkoa kuin vapailla markkinoilla. Kyse ei ole pikkusummasta, vaan noin 130 miljoonasta eurosta vuodessa.
Vihdoinkin tuo asia tuodaan esiin, sillä on valtiolta kaksinaamaista toimintaa, että he patistavat toimijoita tekemään lisää valtion lainoituksella taloja, josta sitten kupataan kunnolla katetta valtiolle. Ja maksajina toimivat siis juuri ne tavalliset palkansaajat, joiden asuminen alkaa olla jo aivan liian kallista erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Edellisessä kirjoituksessani syytin SAK:ta toimettomuudesta kohtuuhintaisten asuntojen tuottamisessa, mutta kyllä valtion toiminta vaikuttaa asiaan paljon enemmän kuin nyt esimerkiksi SAK:n.
Jos ihmettelet, miksi noita vuokra- tai asumisoikeusasuntojen lainoja muuteta tavallisiksi pankkilainoiksi, syynä on muun muassa se, ettei niillä taloilla välttämättä ole edes vakuusarvoa eli vapaarahoitteisen lainan saanti ei ole aina edes mahdollista.
Ja toinen syy on, että totta kai valtion laina on turvallisempi kuin kovan maailman pankkilaina. Valtio pitää vain sille turvatakuulle kohtuuttoman suurta hintaa, sillä kuten kaikki tietävät markkinakorot ovat olleet jo vuosikausia matalat, eikä sille tielle ole loppua näkyvissä.
En tiedä kuinka paljon vuokralaiset maksavat vuokrissaan pääomakuluja, mutta ainakin asumisoikeustaloja omistavan Asokotien vastikkeissa pääomakulut ovat peräti kuusi euroa neliöltä kuukaudessa. Keskimääräinen käyttövastike on noin 11 euroa.
Valtion lainaehdot ovat kaiken lisäksi sellaiset, että lainat lyhenevät todella hitaasti eli valtion rahastusautomaatti on aikoinaan turvattu pitkäksi aikaa.
Minun mielestäni on hölmöläisten valonkantohommaa, jos valtio lähtee vaan nostamaan asumistukia. Pitäisi tehdä isompi korjausliike, niin että järjestelmä saataisiin sellaiseksi, että sitä voisi kutsua oikeudenmukaiseksi. Samalla poistuisi rakennuttajilta tekosyy olla tekemättä rajoitusten alaista asuntotuotantoa.
Ilman muuta pitää kuitenkin säilyttää vuokraustoimintaa ohjaavaa valvonta ja tiettyjä rajoituksia, jotta yhteiskunnan tukea ei käytettäisi yhtiöiden tuottojen kasvattamiseen. Olisi naiivia kuvitella, etteivätkö jakokelpoiseen tulokseen tähtäävät yhtiöt niin tekisi, jos siihen on pieninkään mahdollisuus – laillisesti totta kai.
Päivi Karvinen