Yleishyödyllistä VVO:ta on vaikea korvata

SAK:laiset ammattiliitot perustivat VVO:n vuonna 1969 saadakseen jäsenilleen kohtuuhintaisia asuntoja yleishyödyllisin periaattein. Nuo liitot omistavat yhä suuren osan VVO:sta, mutta yrityksen tahtotila on selvästi muuttunut.

VVO:lla on kuitenkin 40 000 asunnostaan noin puolet valtion tuella rakennutettuja vuokra-asuntoja, jotka pitää muun muassa ylläpitää omakustannusperiaatteella ja vuokrataso on säännelty. Niiden kautta ei saa kerätä yritykselle voittoja, mikä luo hyvän pohjan asumisen kulujen kohtuullisuudelle.

Ison asuntokannan avulla pystytään vuokratasausjärjestelmää hyväksi käyttäen myös ylläpitämään ja korjaamaan taloja ja asuntoja niin, ettei asukkaille koidu yllättäviä kustannuksia samalla tavalla kuin omistusasumisessa.

Vuokrantasausjärjestelmää on paljon parjattu, mutta se on oikein käytettynä ehdottomasti asukkaan edun mukainen järjestelmä. Iso toimija pystyy myös tuottamaan edullisemmin uusia asuntoja ja uusia maksajia rajoitusten alaisen asuntokannan hallinnointiin.

Ison asuntokannan mukanaan tuoma mittakaavaetu ei synny hetkessä, joten VVO:ta ei pystytä nopeasti korvaamaan. Asialla on siis suuri yhteiskunnallinen merkitys. Siksi on harmillista, jos VVO:n omistajat eivät enää ymmärrä antaa arvoa yleishyödyllisyydelle. VVO:n valtion tuella toteutettu asuntokanta pienenee koko ajan rajoituksista vapautumisen kautta, eikä uusia asuntoja tehdä.

Jos asian arvo ymmärrettäisiin, VVO tekisi enemmän valtion tukemia vuokra-asuntoja eikä vaan havittelisi lyhempiä rajoitusaikoja ja isompia tuottoja yhtiölle. Nyt käytössä oleva 40 vuoden rajoitusaika turvaisi ammattiliittojen uusille jäsenille kohtuuhintaisen asumisen vielä eläkepäivinäkin.

Missään ei näy merkkejä siitä, että kohtuuhintaisten asuntojen puute olisi helpottamassa. Siksi herättää ihmetystä, että ammattiyhdistysliike ei käytä VVO:ta nykyistä enempää asuntopoliittisena työrukkasenaan. Asumisen kustannusten kautta vaikutetaan kuitenkin merkittävästi tavallisten palkansaajien elinkustannusten kehitykseen.

Päivi Karvinen