Turhauttaa – täytyy jatkaa taistelua!
Olen ollut hieman turhautunut eräisiin työhöni liittyviin asioihin. Syy on yksinkertainen. Nyt meno on asumisen saralla niin markkinaehtoista, että hirvittää.
Onhan kehitys mennyt tähän suuntaan jo vuosikymmeniä, mutta tällä hallituskaudella vauhti on ollut huimaa. Tarkennettakoon, että minä en suinkaan ole markkinaehtoisuutta vastaan, yrittäjä kun olen, mutta asumisen saralla olen todennut, että markkinat eivät yksin ratkaise asumiseen liittyviä ongelmia.
Yleishyödyllisten eli voittoa tavoittelemattomien rakennuttajien toimintaa on heikennetty puolittamalla korkotukilainavaltuudet tänä vuonna puoleen ja ensi vuonna edelleen puolittaen. Kun viime vuonna valmistui noin 8000 asuntoa valtion tuella, ensi vuonna niitä on mahdollista käynnistää noin 2000 asunnon verran. Lisäksi asumisoikeusasuntojen valtiontuki loppui tämän vuoden alusta kokonaan.
Valtion tuella rakennutettujen asuntojen vuokrat ovat noin neljänneksen halvempia kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa. Tulevaisuudessa noita edullisempia asuntoja on siis merkittävästi vähemmän tarjolla.
En paasaa nyt enempää siitä, kuinka huono päätös hallitukselta oli lakkauttaa Valtion asuntorahasto tämän vuoden alusta ja sulauttaa se osaksi valtion budjettia. Siitä kirjoitin maaliskuisessa blogissani (Politiikan päämääränä pitäisi olla hyvinvointi).
Nykyistä hallitusta ei voi kuitenkaan syyttää siitä, että Tilastokeskus teki vuonna 2022 karmean mokan, ja tilastoi nuo korkotukilainat EDP-velkaan. Käsittelin tuota asiaa huhtikuisessa blogissani, joten en mene siihenkään tässä sen enempää (Brysselissä oivallettua).
Miksikö minua hirvittää tämä liiallinen markkinauskoisuus ja valtion voimakas vetäytyminen asuntopolitiikasta? No siksi, että yhä useammalla, ja erityisesti nuorilla, yksinhuoltajilla ja lapsiperheillä on vaikeus saada kohtuuhintainen vuokra- tai omistusasunto itselleen. Kun siihen liitetään työelämän murros, työllisyystilanteen heikkous sekä sosiaalitukien ja -palveluiden heikentyminen, arki muuttuu selviytymistaisteluksi, toivo katoaa. Eikä näköpiirissä ole kovin nopeaa tilanteen helpottumista.
Suomi on noussut sillä, että kaikki pidetään mukana. Markkinaehtoistuminen näyttäytyy minulle nyt siten, että kaikkia ei halutakaan pitää mukana. Se ei tee yhteiskunnalle hyvää, vaan kaikki tulevat kärsimään, myös hyväosaiset.
Koti on ihmisen elämän perusasia. Siksi tällä asialla on todella suuri merkitys, ja siksi turhautumiseni on ollut niin syvää. Tuntuu, että päättäjät eivät välitä tästä asiasta riittävästi.
Taistelu jatkuu…
Aloitan tällä viikolla toimittamaan jälleen Koti, yksilö ja yhteiskunta -podcastia. Ensimmäinen keskustelu koskee muun muassa sitä, miten minkälaista asuntopolitiikkaa tarvittaisiin, jotta kohtuuhintaisuus saavutettaisiin. Keskustelijoina ovat politiikan moniottelija Osmo Soininvaara ja Espoon asuntojen tj. Jaakko Kammonen. Tuo jakso tulee ulos ensi viikolla.
Päätin näiden podcastien myötä kaivaa mielenkiintoisilta ja osaavilta keskustelijoilta ideoita siihen, millä keinoin asumisen saralla voitaisiin säilyttää se hyvä mitä Suomessa on saatu aikaan, ja silti mennä eteenpäin. Ehkä pääsen eroon turhautumisestakin. Taistelu jatkukoon!
Päivi Karvinen
Täältä löydät kaksi edellistä toimittamani podcastin kautta, ja myös tulevat jaksot: Koti, yksilö ja yhteiskunta -podcast. Jaksot ovat kuunneltavissa myös Spotifyssä.